Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
"Mutta sielu, tuo meidän näkymätön osamme, joka on menevä toiseen yhdenkaltaiseen, jaloon ja puhtaasen ja näkymättömään paikkaan, tuohon todelliseen näkymättömien valtakuntaan, hyvän ja viisaan jumalan luokse, johon, jos jumala suo, minunkin sieluni piammiten on menevä, tämäkö meidän tänkaltainen ja näin syntynyt osamme, sekö, ruumiista erottuaan, heti haihtuisi ja menehtyisi, kuten useimmat ihmiset arvelevat? – Paljonpa puuttuu näin olemasta, ystäväni Kebes ja Simmias.
Einar kyllä jo pystyisi yksinäänkin hoitamaan kauppaa. Elina hiukan itkisi ensin, lohduttaisi itsensä sitten ja menisi ehkä uuteen naimiseen. Pian hänen muistonsa haihtuisi, elämän aallot huuhtoisivat hänen jälkensä nopeasti pois. Maailma menisi menojaan ilman häntä, kaikki olisi niinkuin ennen. Jälkeenjääneiden mielestä hän katoisi; ja haudassa luut vähitellen mätänisivät.
Eikö voisi kerrankin nähdä sisälle tuohon hienoon, harvinaiseen koneistoon? Eikö voisi kerrankin purkaa ihmistä aines-osiinsa, niin että haihtuisi häntä ympäröivä salaperäisyys? Hän tiesi sen mahdottomaksi. Mutta hän päätti tänään jännittää kykynsä siinä suhteessa äärimmilleen. Ovikello soi. He tulivat jo. Paavo Kontio riensi heille avaamaan. Tässä he ovat, ilmoitti sotaherra tehden kunniaa.
Sinne armosulattavan neitsyen avattuun syliin keventyisi. Polvistuu rinnan. Onko se toinen rinnalla siinä kuin värähtävä ruusun lehti? Sydän lentää lämpimäksi, nousisi kuin ihana punerrus, kun herää muistamaan sen toisen rinnallansa. Rinnassa niin hivelevä aalto. Haihtuisi olemasta se toinen rinnallansa, sydän ihanana.
Tänkaltaisen kasvatuksen perästä, Simmias ja Kebes, ei suinkaan ole mitään vaaraa käsissä, että sielun, jos se on tänkaltaisia harjoitellut, tarvitsisi pelätä, että se ruumiista erotessaan muka hälvenisi, joutuisi tuulten hajottamaksi taikka ikäänkuin erillensä-lentämällä haihtuisi eikä enää jäisikään minäkään missään olemaan."
Mutta jälleen pelkäsi hän pienimmälläkään sanalla häiritä tätä hetkellistä, kallisarvoista keskinäistä luottamusta, joka jos nyt haihtuisi, ei ehkä koskaan enää palajaisi ... vain kuunnella, vain ymmärtää, vain edes koettaa ymmärtää ja tunkeutua tuon armaan, tuon ainokaisen sydämen salaisimpiinkin sopukoihin... Siksi sanoi hän ääneen vain: Kerro! Taas kertoi Sinikka-rouva.
Hänen päähänsä juolahti aihe, ja siitä oli saatava runo syntymään, ennenkuin se haihtuisi tiehensä. Tuntui kovin houkuttelevalta saada kerrankin päästää henkensä vapaaseen lentoon. Ja kun hän lähetti epuun opettajille, ei hän sitä tehnyt saadakseen lomapäivän, vaan työpäivän ja kaikkein ankarimman. Hän istuikin kirjoittelemassa yhtä mittaa päivälliseen asti.
Jollei minulla olisi muutamia muistoja kodistani Eisenachissa, joita en kuitenkaan tohdi aivan kauan mielessäni pysyttää, tuntuu välisti siltä, kuin yksin puhtauden ja totuuden ajatuskin haihtuisi sydämestäni. Romassa, Elokuulla.
Ja onpa kuin suvinen, lempeä tuuli taas honkien latvoissa soitteleis ja vuorilta jylhiltä sanoman uuden nyt laakson lapsille laulaen veis ja onpa kuin seestyisi jälleen päivä ja haihtuisi taivaalta viimeinen häivä kas, takaa vaarojen rusko jo viestin toi, ett' uuden aamun jo koittavi huomenkoi.
Sanattomana hän kyllä pysyi, mutta oli aina valmis auttamaan ja toivoi yhä sen selvään huomasin että suuttumukseni lopulta haihtuisi. Mutta minä pysyin vain umpimielisenä, haudoin vihaani ja säälimättä kieltäydyin vastaanottamasta hänen palveluksiansa antaen katseeni luistaa hänen ohitsensa, aivankuin hän olisi ollut pensas tai kivi.
Päivän Sana
Muut Etsivät