United States or Romania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuultuansa, että sinä olet täällä ja odottelet häntä, lupasi heti tulla. ELLI. Oliko murheellinen ... tai ... levottoman näköinen? AINA. Eipä niinkään... Miksikä hän sitä olisi ollut? Hymyili tyytyväisesti kuultuaan että sinä olit täällä vieraissa. ELLI. Vai tyytyväisesti hymyili... Toinen kohtaus. Entiset ja TAAVI. TAAVI. Hyvää huomenta, Elli! Olipa sinulla kiire eilen Mähälästä.
"Te ette näytä minusta tottuneelta kerjäämään. Mikä on saattanut teidät tähän ryhtymään? Olkaa suora ja rehellinen ja puhukaa koko totuus, vaan ainoastaan totuutta, sillä siitä on riippuva, autanko minä teitä." Näin sanoi Washington lempeällä ja kehoittavalla äänellä. "Voi, sen tahdonkin minä tehdä", sanon murheellinen nuorukainen.
Kun murheellinen äiti sattui kahdenkesken lastensa kanssa, koki hän silloin varata heitä pahuudesta ja puhua heille Jumalan pelvosta ja ihmisten hävystä, mutta ilman vaikutuksetta, sillä mitä auttoi se, jos toinen rakensi, kun toinen repi rakennukset.
Hän olisikin jo aikoja mennyt tipotiehensä koko talosta, sillä hänestä tuntui paremmalta elää vaikka kiven raossa kuin tuommoisessa vääryyden pesässä, mutta hänen kälynsä murheellinen ja kituva tila pidätti häntä pysymään paikallansa, sillä hänen kävi kovin sääliksensä käly-parkaansa, jolla ei ollut yhtään ihmistä koko talossa, jolle hän olisi saattanut sydämensä avata. Mitä siitä oli.
Asja näytti minua välttävän, mutta hän ei enään osoittanut tuota hulluntapaisuutta, joka niin suuressa määrin oli kummastuttanut minua tuttavuutemme kahtena ensimäisenä päivänä. Minusta oli kuin hän salassa olisi ollut murheellinen tahi hänen mielensä häiriötilassa; hän myöskään ei enään nauranut niin paljoa. Minä tarkastelin häntä uutterasti.
Hän sanoi itselleen: "ajattelen, siis olen olemassa". Entä sitten? Siinä ei ollut kylliksi; hän uiskenteli kuin juureton untuva rannattomalla merellä: hän tarvitsi pohjaa. Hän tarvitsi jotakin rakastaakseen ja jotakin, jota varten eläisi. Kuka on sinut kuolettanut? sanoi Paul nuorelle tammelle, sillä hänen sydämensä oli murheellinen. Sinä! sanoi tammi. Minäkö?
"Oi, jos hän olisi te!" tuli mieleeni. "Minä muistan sanojasi, Nastjenka!" "Jumala tietää, mitä minä nyt tekisin puolestanne! Minä tiedän, että mielenne on raskas ja murheellinen. Minä olen teitä loukannut, mutta tiedättehän, että rakastaessa ei kauvan muisteta loukkausta. Ja rakastattehan te minua!"
Silloin ei itkenyt tuo pikku poika, sillä oikein ikävän ollessa ei voida itkeä; vaan hän istui äänetönnä ja hiljaa ja katseli taivaalle ja ajatteli: Jos toki olisi siivet, niin lentäisin minä tuonne ylös, minäkin, ja niinkuin Noan kyyhkyinen tulisin takaisin öljypuunlehden kanssa äitini luokse, sillä äiti raukka on köyhä, hän, ja murheellinen useasti.
Kauvan ei viipynyt, ennenkun sama alakuloisuus ja sama murheellinen elämä palasi taloon takasin ja raskaampana, synkempänä kuin koskaan ennen, ja nuot kalliit lahjat oikein polttelivat heitä. Noin kului joku vuorokausi. Nyt tuli se aika, jona käräjät alkoivat. Huomenna alkoi jo asiain jako. Karvaat, katkerat olivat nyt Tinttalassa hetket.
Siellä ei ollut ikänä kuultukaan sennimisistä miehistä. Kun hän viikon päivät kuulusteli, saamatta vähintäkään vihiä jyväin lainaajain kotiperästä, ymmärsi hän, että kauppa oli ollutkin epäedullinen, eikä sen erän perästä siitä mieluisasti puhunut. Sitä innokkaammin hän nyt oluttehdasta rakensi jokirannalle, omalle sarallensa, oli umpimielinen, mutta ei murheellinen.