United States or Tunisia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan mitä nyt niihin tulee, joille olisi parempi kuolla, niin arvattavasti sinusta kummalta kuuluisi, jos näillä ihmisillä ei olisi oikeutta tehdä itselleen hyvää, vaan heidän täytyisi vartoa toista hyväntekijää." Kebes nyt vähin hymyili ja sanoi omituisella murteellaan: "Zey tiekköön!" "Tämä, totta kyllä," jatkoi Sokrates, "voisi kuulua järjettömältä; mutta kyllä kai siinä jotain perääkin on.
"Mitenkä niin?", kysyi Kebes. "Ei ole vaikeata ymmärtää, mitä tarkoitan", vastasi Sokrates.
Jos en siis, te Simmias ja Kebes, luulisi tulevani ensiksikin toisten viisaitten ja hyvien jumalien luoksi, sitten lisäksi vielä kuolleiden ihmisten luoksi, jotka ovat paremmat, kuin ihmiset täällä, niin minä kyllä olisin väärässä, jos en olisi vastahakoinen kuolemalle.
Hyvä siis, rakas Kebes! sano, mikä se on, joka sinua huolettaa ja sinulle epäilystä tuottaa." "Minä sen siis sanon", lausui Kebes. "Minun mielestäni on, näetten, asia vielä samalla kannalla ja saman syytteen alaisena, kuin ennen sanoimme.
"On kyllä." "Osoita nyt", sanoi hän, "sinäkin minulle, mitenkä elämän ja kuoleman on laita. Etkö sano, että kuolleena-oleminen on elämisen vastakohta?" "Sanon." "Ja että ne toisistaan syntyvät?" "Niin." "Mikä se siis elävästä syntyy?" "Kuollut", sanoi hän. "Ja kuolleesta taas?" "Elävä, se täytyy minun tunnustaa", sanoi hän. "Kuolleista siis, Kebes, syntyy sekä elävä että eläväiset?"
Mitenkä tämmöisen syyn laita lienee, sen olisin aivan mielelläni tahtonut oppilaana kuulla keneltä hyvänsä. Mutta kun tämä toivo minulta riistettiin eikä minun ollut mahdollista sitä itse keksiä eikä myöskään toiselta oppia, silloin läksin minä toiselle löytöretkelleni etsiäkseni niitä syitä, joista on puhuttu; – tahdotko, Kebes, että tästä kertoelen?"
Minusta, näet, näyttää, että, jos löytyy jotakin muuta kaunista, kuin tuo itsessään kaunis, niin se ei ole kaunis minkään muun kautta, kuin sen, että se on osallinen tuosta itsessään kauniista; ja samaa väitän kaikesta muustakin. Suostutko tänkaltaiseen syyhyn?" "Suostun", vastasi Kebes.
Vai eikö sinusta niin ole?" "Onpa niin minusta," vastasi Kebes. "Jos siis," sanoi hän, "joku sinun orjistasi itsensä surmaisi, ilman sinun antamattasi mitään viittausta siitä, että tahdoit hänen kuolemaan, etköhän siinä tapauksessa sinäkin häneen suuttuisi, ja häntä rankaisisi, jos sinulla minkäänlaista rangaistusta silloin enään olisi?" "Varmaankin", vastasi Kebes.
Nyt kysyi häneltä Kebes: "Mitä tarkoitat, Sokrates, tuolla lauseellasi, ett'ei ole oikein itseään surmata, mutta että kuitenkin filosofin tulee olla taipuvainen seuraamaan kuolevaa?" "Mitenkä, Kebes? Ettekö te, sinä ja Simmias, ole tästä kuulleet keskusteltavan, kun olette Filolaon kanssa olleet?" "Emme ainakaan mitään tarkkaa, Sokrates."
"Minun nähdäkseni, Kebes, onkin asian laita kerrassaan juuri näin", sanoi hän, "ja tämän kun tunnustamme, emme suinkaan eksy, vaan todenperästä olemassa ovat elpyminen ja elävien syntyminen kuolleista; niin ikään ovat kuolleiden sielut olemassa, ja hyvillä on olo parempi, pahoilla pahempi."