Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
"Tämähän ei heille sopisikaan, Sokrates", sanoi Kebes.
Sillä näillä ei ole todella-olevaisista mitään käsitystä eikä huoltakaan. Sillä heissä on miehiä viisaudessaan sotkemaan kaikki yhteen ja kumminkin saattamaan olla itsellensä mieliksi. Vaan sinä, jos olet noita oikeita filosofeja, teet luullakseni minun sanaini mukaan." "Aivan totta puhut", vastasivat Kebes ja Simmias yht'aikaa. Ekhekrates.
Mutta etsiä teidän tulee itsiennekin kesken; sillä varmaan ette ole helposti löytävät semmoisia, jotka voisivat tämän tehdä paremmin kuin te." "Näin on varmaan tapahtuva," sanoi Kebes, "mutta jos on mieleesi, niin palatkaamme siihen, johon keskustelumme jätimme." "Varmaan on se mieleeni; mitenkä se ei olisi!" "Oivasti lausuttu", sanoi Kebes.
Simmias lausui: "Tällä kertaa, Sokrates, näyttää minustakin Kebes puhuneen oikein; sillä minkätähden tahtoisivatkaan todellisesti viisaat paeta hallitsijoita, jotka ovat heitä paremmat, sekä näistä mielellään erota? Ja minusta näkyy Kebes puheellaan juuri sinua tarkoittaneenkin, kun niin helposti saatat jättää sekä meidät että nuo, kuten itse tunnustat, hyvät hallitsijasi, jumalat."
XIV. Kun oli Sokrates tämän puhunut, otti Kebes suun vuoroa ja sanoi: "Kaikki muu näyttää minusta olevan hyvin puhuttu, mutta mitä sieluun tulee, Sokrates, niin ihmisiä suuresti arveluttaa se heidän pelkonsa, ett'ei sielu, ruumiista erottuansa, enään muka ole missään olemassa, vaan että se samana päivänä kuin ihminen kuolee, menehtyy ja hajoaa; ja että se, niinpian kuin se erkanee ja lähtee ulos ruumiista, haihtuu tyhjiin ja leuhahtaa pois kuni hengähdys tai savu, eikä enään ole missään olemassa.
"Tässä on nyt, Simmias ja Kebes, minun puolustukseni siitä, ett'en syyllä voi olla murheellinen enkä vastenmielinen jättäessäni teidät sekä muut hallitsijat täällä alhaalla, vakuutettuna kuin olen, että siellä ylhäällä olen saava yhtä hyviä hallitsijoita ja ystäviä kuin täällä, vaikk'ei joukko ota tätä uskoaksensa.
XXXV. Kun Sokrates oli tämän lausunut, tuli pitkän hetken äänettömyys, ja Sokrates itse istui, kuten näytti, vaipuneena ajatuksiin puhuttujen johdosta, ja niin ikään useimmat meistä. Mutta Kebes ja Simmias puhuivat vähän keskenänsä. Kun Sokrates tämän huomasi, kysyi hän heiltä: "Mitä arvelette", sanoi hän, "keskustelustamme? Eihän tuntune se puuttuvaiselta?
Ja jos kaikki toiseensa yhteentyisi eikä olisi mitään erkanemista, niin pianpa toteentuisi tuo Anaxagoraan otaksuma, että kaikki on yhtenä. Samaten myös, ystäväni Kebes, jos kaikki, mikä on eloon päässyt, kuolisi, ja kuoltuansa jäisi siihen tilaan eikä jälleen elpyisi, eikö siitä ihan välttämättömästi se seuraisi, että kaikki lopuksi olisi kuolleena eikä mikään eläisi?
Minä sinulle siis, jos tahdot, kerron omat kokemukseni näistä kysymyksistä; jos sinusta näyttää, että puheessani on jotain otollista, niin voit sen käyttää sillä vakuuttaaksesi itseäsi niistä asioista, joista puhut." "Tahdonpa kyllä, toden totta!", sanoi Kebes. "Kuule siis, mitä puhun.
Mutta vaikka sielun olossa oleminen kuolemankin jälkeen siis jo täten on todistettu, ryhtyy Sokrates vielä uuteenkin todistukseen, koska luulee huomaavansa, että sekä Kebes että Simmias vielä epäilevät. Tähän saakka ei ole vielä ollut kysymystä sielun oikeasta laadusta, sen luonnosta, sielun käsitteestä, ja muut todistukset kuin ne, jotka ovat tästä otetut, eivät täysin riitä.
Päivän Sana
Muut Etsivät