United States or Tuvalu ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pienessä talossa asui köyhä sairas mies. Useampia vuosia oli hän ollut hervoton käsistään ja jaloistaan eikä voinut toimittaa mitään; mutta hänellä oli hyvä tytär, joka työllään hankki elatusta sekä itselleen että hänelle. Tytär ei tahtonut luopua isästään "minä hänet joko pelastan tahi kuolen hänen kanssaan", sanoi hän.
"Anna minulle lapsesi, isä Iisak, niin minä pelastan sinut ja hänet. "Minä yksin voin teidät pelastaa." Hän tarttui Mirjamin käsivarteen. "Sinäkö pelastaisit minut?" huusi tämä peräytyen. "Mieluummin kuolen." "Haa, kopea", huusi kiukkuinen kosija hampaitaan kiristellen, "sinä sallisit tietenkin mieluummin tuon vaaleatukkaisen kristityn pelastaa itsesi.
"Ei sinun pidä kuoleman, Leonardo! Rangaiskoon Jumala, jos olen armoonsa mahdotoin, syntini, mutta minä pelastan sinun. Vannon autuuteni kautta, ett'et ole murhaaja." "Sabina," sanoi ukko totisesti, päätänsä pudistaen, "pidätkö Jumalan pyhiä käskyjä, pidätkö omaa autuuttasi niin halpana, että kohta olet valmis niiden menettämiseen." "Miten aivotte tehdä, appi?" kysyi Sabina tuskalla ja pelolla.
KUNINGAS RICHARD. Te, Norfolk, sama tehkää. GAUNT. Henrik, mitä? Nöyrästi pyydän, toiste en tee sitä. KUNINGAS RICHARD. Pois, Norfolk, heitä tuo, se täytyy sun. NORFOLK. Kuningas, jalkoihisi laskeun. Ma kuoloon sorrun, häpeään en vainen; Saat ottaa henkeni, mut puhtaan maineen, Mi kuolon kiusaks elää haudallani, Pelastan pilkan häpeästä ani.
Ja jos te ette tule sinne, kenen kanssa minä sitten puhun? Minä en pidä aika-ihmisistä enemmän kuin tekään." "Menettekö te sinne?" "Kyllä." "Ja te puhutte minun kanssani, jos tulen? Minä pelkään Mr Braefield'iä. Hän on niin kovin viisas." "Minä pelastan teitä hänestä, ja en aio lausua rahtuakaan viisautta." "Täti, minä tulen mukaan."
Sen salaperäiset henget ilmoittivat unessa Nelmasta jo ennen kuin olin hänet nähnytkään. Kuinka arka hän on! Ei tohtinut edes katsoa minuun ... koska rakkaus palaa sydämessä. Nelma, kyllä minä pelastan sinut täältä ... oikeaan elämään... Viimein lähti Kukkelman yöpaikkaansa. Sinä iltana ei Sakris välittänyt mitään maalaismuorin motkottelusta.
SAKERI. Elä sentähden ilmoita minun olleen seurassasi juomakengilläsi kaupungissa! IIVARI. En, vaan sanon, että kohtasin teidän vasta ihan tullipuun alla, tullessani ulos kaupungista. Olkaat hyvässä turvassa, eno; minä pelastan selkänne. SAKERI. Minun selkäni? IIVARI. Niin teidän kuin Eskon ja omani! ESKO. Kas kas, mikä ihmeellinen käännös! Nyt himoomme päästä kotia kuin voiton-sankarit sodasta.
GLOSTER. Sun vankeuttasi ei kauan kestä; Sun pelastan tai itse sijaas astun. Siis mieltäs malta. CLARENCE. Täytyy. Hyvästi! GLOSTER. Niin, mene sinne, mist' et palaa koskaan, Typerä, tuhma Clarence! Niin sua säälin, Ett' oiti sielus taivaaseen ma laitan, Jos taivas lahjan meidän kädest' ottaa. Ken tuossa?
"Niinkuin jo mainitsin, alkoivat vastukseni ja onnettomuus tämän rakkaan matka-toverini kuoltua. Mitä tapahtuu? Kun minä pelastan töin tuskin henkeni ja tulen Milanoon, jossa minua kylmäkiskoisesti kohtelevat herrat Desfresnier & C:o, ja pian sen jälkeen panevat minun viraltani. Minkä tähden? Sitä eivät tahdo selittää. Minä kysyn, tahtovatko ahdistaa kunniaani. Ei vastata mitään.
"Voi onnetonta veljeäni!" huokasi nuorukainen, jolta tykinkuula oli sodassa kaapannut toisen käden. "Ei löydy ketään, joka tahtoisi häntä pelastaa? Eikö kukaan tahdo armahtaa onnetonta?" Turhaan huutaa hän apua. Silloin heittäytyy hän itse veteen sanoen isällensä: "Minä pelastan hänet tahi kuolen hänen kanssaan! Jumala olkoon kanssani!"