United States or Brazil ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuinka minä voin tietää, eikö kaikki, jota olin katsonut elämäni pyhimmäksi tarkoitukseksi, ollut vaan mailman, lihan ja perkeleen kiusauksia; ja eikö, vaikka kuinka näkisin vaivaa rakkaitten omaisieni tähden, syntini tuottaisi heille enemmän murhetta kuin kaikki minun menestykseni voisi poistaa? Kuitenkin, kun jätin taakseni metsän varjon, tuntui sydämeni käyvän keveämmäksi.
Tehköön hän vaan sitä mikä on seuraus hänen henkisestä kehityksestään, jos kujeilee välskärin kanssa niin kujeilkoon se on hänen asiansa ... mutta minun asiani on tehdä mitä minulta vaatii omatuntoni», puhuivat hänen ajatuksensa, »ja minun omatuntoni vaatii minua panemaan alttiiksi vapauteni syntini lunastukseksi.
Kuitenkin pitää minun kuolla, ja minä en tahdo olla edesvastauksessa teidän onnettomuudestanne. Oma syntini painaa minua jo kyllin. Nyt on sydämeni keveämpi, sillä te olette saaneet varoituksen. Ah, jos minäkin, niinkun te, olisin valinnut kuoleman!" Signe otti epätoivoisen syliinsä ja pyysi häntä nostamaan sydämensä uskossa ja toivossa kaikkein armahtajan istuimen eteen.
Kaksikymmentätuhatta markkaa saivat puijata, ja minä luulin... Niin, hän oli luullut puijanneensa heitä vähintäin kymmenentuhatta! Herra Jumala anna anteeksi mun syntini! Pihlajaa ikkunan alla riepotti tuuli saaden aikaan rauhattoman, epävarman tunnelman.
Ihmeelliseltä tuntui, kun kuolevainen sai maistaa kuolemattomuutta, syntinen armoa, lohdutusta ja rauhaa, nauttiessaan sitä elämätä, "joka Jumalasta on." Aivan selväksi kävi yht'äkkiä se vakuutus, että olin armoitettu Jumalan lapsi ja että syntini olivat totisesti anteeksi annetut. Kun virsi oli loppuun veisattu, alkoi puhuja toimensa.
Jumalani! Anna anteeksi rikokseni! Anna syntini anteeksi! Vaadi muuta sovitusta! Minä uhraan kaikkeni; kaikkeni annan sinulle.
"Kyllä, kyllä uskon Jesuksen rakastavan minua, syntis-kurjaa; uskon Hänen kaikki syntini anteeksi antavan; mutta Naomi, rukoile edestäni, ettei uskoni tyhjään raukeaisi, rukoile että tulisin lohdutetuksi viimeisellä hetkelläni, joka mahtanee pian tulla." Naomi kääntyi, kätkeäksensä kyyneleet, jotka nousivat hänen silmiinsä äitinsä puhuessa. Hän ei voinut kieltää äitinsä sanojen olevan totta.
Simo heittäysi Aapon kaulaan ja sanoi: "Oi, rakas veli, johda minutkin tästä portista sisään; anna minulle minun syntini anteeksi, minun ei tarvitse sinulle mitään tunnustaa; sinä tiedät mikä viheliäinen synnin orja olen". Suuret ja viljavat vedet vierivät hänen poskiansa alas ja hän katsoi Aappoa niin rukoilevasti.
Kuinka voisin olla niin kiittämätön, että epäilisin sitä, kun Jumala koko elin-aikanani ei ole tehnyt minulle muuta kuin hyvää, kun hän on antanut minulle anteeksi niin paljon pahaa, jota olen ajatellut, puhunut ja tehnyt; kun hän on nyt niin kärsivällinen minua kohtaan, näyttänyt minulle syntini ja auttanut minua niitä voittamaan".
Kyllä me toisemme hyvin ymmärrämme. Mutta jostain minä sinua muistuttaisin: sinun kirjoituksesi pitäisi olla kohta valmis. Se on totta, minä vastasin. Ja niinkuin muutkin suuret kirjailijat minäkin muutan rahaksi omat syntini ja kirjoitan toisesta pikku ketusta, jonka nimi on: