United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silloin huomasin jo rikkoneeni autuuteni asian, pahoilla mielin valitin sitten siitä veljelleni. Kuultuansa asian ikävän laadun närkästyi hän minuun ja niin hänkin kadotti hurskautensa. Silloin ei ollut enään mielimistäkään taivaasen päästä ja toivottomuus valtasi mielemme. Niin hullusti päättyi ensimäinen "parannuksen teko." Elämän kovuutta yhä vaan kesti.
Se oli silloin, kun hän papin kysymykseen vastasi »tahdon» ja pappi sovitti sormuksen hänen sormeensa. Se, joka ei ole sitä kokenut, ei tiedä, miltä semmoisen elämä tuntuu kuin nyt minun. Ehkä hän kuitenkin olisi minun omakseni tullut, jos olisi tiennyt, että minä niin häntä rakastin, niin rakastin, että siitä minun ajallinen ja iankaikkinen autuuteni riippui.
Sadasti valehtelet, jos sen kiellät; Ja miekankärjelläni petoksesi Sen tekopaikkaan työnnän, sydämmeesi. AUMERLE. Et tohdi, raukka, sitä päivää nähdä. FITZWATER. Kautt' autuuteni, nyt sen nähdä tahdon. AUMERLE. Fitzwater, helvettiin sa silloin menet. PERCY. Valetta! Kunniansa tässä kohden Niin puhdas on, kuin sinä saastainen; Se että olet, siitä pantti tuossa!
Katso, Jumala on minun autuuteni, minä olen turvassa enkä mitään pelkää; sillä Herra on väkevyyteni ja virteni, ja hän on autuuteni. Sydämeni suli rakkaudesta Jumalaa ja joka ihmissielua kohtaan; vaimoni ja lasteni, äitini, sisarten ja veljieni perässä vihollisillani oli ensimmäinen sia rukouksissani, ja minä huusin: Oi Herra, anna minun löytää iloni heissä, ja anna heidän Sinun lunastavan ja vapahtavan rakkautesi tuta."
Oi autuuteni, kruununi, Mun Jumalani, Herrani! Sua sydämeni halajaa, Yöt päivät aina hehkuen, Vaan sit en lausutuksi saa, Sen vuoksi hiljaa rukoilen: Oi autuuteni, kruununi, Mun Jumalani, Herrani! Kun isäni liittyi meihin, äitini käski minun hänelle lukea seuraavan virren: Oi kuin kauheasti Mua säikytit, Kun katselit Mun puoleheni ankarasti, Miss' särkyneillä sydämin Ma Herran eessä makasin.
Erikson mietti hetken ja sanoi sitten jyrkästi: "No, sen sanon teille suoraan, herra konsuli, että jos minun autuuteni riippuu siitä, että polvistun teidän rinnallanne ja sanon pari jumalista sanaa, niin ei se ole paljon arvoinen."
DESDEMONA. Luonnoton se kuolo, Jok' etsii meitä rakkautemme tähden! Ah! miks noin alahuultasi sa puret? Verisest' innost' ihan järkkyy ruumiis; Se tietää pahaa. Toivon sentään, toivon, Ett'ei mua tarkoita se. OTHELLO. Vait ja hiljaa! DESDEMONA. Vait olen. Mitä tahdot? OTHELLO. Liinan, josta Niin pidin ja jonk' annoin sulle, annoit Sa Cassiolle. DESDEMONA. En, kautt' autuuteni!
KERTTU. Odota, kunnes seisovat sun ympärilläs heimos ja lapsuutes ystävät, ja sitä ilosempi on sulle silmänräpäys, koska välkähtää eteesi päivä. LIISA. Minä odotan, odotan kernaasti tätä autuuteni aamuhetkeä. Oi armas vaimo! enhän taida teitä kiittää, niinkuin sydämmeni tahtois; minä kurja en taida, en taida, laupias vaimo!
Ei, minun täytyy pukeutua ... jotta olisin kylliksi arvokas ottamaan hänet vastaan. Mutta... Jälleen väreili kamala hymy mustalaisnaisen kauneilla huulilla. Olet oikeassa ... hyvästi siksi, elämäni, autuuteni! Hyvästi, Bruno! Mutta ennenkuin menen, Anna, huudahti Bruno, suo minulle suudelma, yksi ainoa suudelma!
Mitä ennen olin, varjoks' muuttui Toivon kirkkaus vaaleni. Woitot voitetut sekä voitettavat, Kaikk' ol' tyhjää rinnalla onnen sen. Kevät-tuulet purjeitani veivät Pitkin aavoja meriä Päiväkirkkaat, kuohuvat aallot nosti Autuuteni jumalten kotihin. Silloin murhe joutui. Iltamalla Perää pidin ja uneksin; Rinnallain Oihonna valvoi yksin, Taivon tähti katsellen meihin loi.