United States or Anguilla ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Anna minulle lapsesi, isä Iisak, niin minä pelastan sinut ja hänet. "Minä yksin voin teidät pelastaa." Hän tarttui Mirjamin käsivarteen. "Sinäkö pelastaisit minut?" huusi tämä peräytyen. "Mieluummin kuolen." "Haa, kopea", huusi kiukkuinen kosija hampaitaan kiristellen, "sinä sallisit tietenkin mieluummin tuon vaaleatukkaisen kristityn pelastaa itsesi.
"Minä tulen, isä Iisak, vielä kerran pyytämään tyttäresi kättä viimeisen kerran tässä elämässä." "Onko nyt mielestäsi sopiva aika kosimiseen ja häiden viettämiseen", kysyi Iisak nyreissään. "Kaupunki palaa ja kadut ovat ruumiita täynnä." "Miksi kaupunki palaa? Miksi kadut ovat täynnä ruumiita? "Koska Napolin miehet pitävät Edomin kansan puolta. Nyt on sopiva kosimisaika.
Hän laski kukan pöydälle ja sai niin täydellisesti mielenmalttinsa takaisin, ettei Iisak eikä nuorukainenkaan kiinnittänyt tapaukseen suurempaa huomiota. "Alkaa jo hämärtää, kiiruhda, herra", sanoi Mirjam levollisesti ojentaen Totilalle kukkakorin. "Minä menen. Valeriakin on sinulle suuressa kiitollisuuden velassa. Olen kertonut sinusta usein hänelle ja hän kyselee sinusta.
Tämä kaatui kuolleena taaksepäin. "Petturi!" huusi Iisak vielä kerran. Mutta samassa Johannes iski hänet kuoliaaksi, hyppäsi ruumiiden yli, riensi tornin huippuun ja pystytti sinne Bysantin lipun. Alhaalta kuului kirveeniskuja. Hyökkäysportti kaatui ulospäin ja riemuhuutojen kaikuessa oli tullut jo aivan pimeä tuhannet hunnit ajoivat kaupunkiin. Kaikki oli lopussa.
"Terve, uskollinen Iisak", huudahti Totila, heitti hohtavan valkoisen vaippansa hartioiltaan ja kääriytyi ruskeaan vaippaan, jonka Mirjam otti seinältä. "Te, hyvät ihmiset! Ilman teitä ja teidän uskollista vaiteliaisuuttanne tietäisi koko Napoli salaisuuteni. Kuinka voin teitä kiittää?" "Kiittääkö?" sanoi Mirjam kohottaen tummansiniset silmänsä ja katsoen häneen tulisesti.
Jochem meni akkunan luo ja hänen kasvoilleen ilmestyi kiukun ryppyjä. "Haa, kristitty, Jumalan kiroama", sähisi hän ja puristi kätensä nyrkkiin. "Siellä on taas tuo vaaleaverinen, hillittömän ylpeä gootti. "Isä Iisak! Onko hän se kruunuhirvi, joka sopii sinun naarashirvellesi?" "Poikani, älä puhu pilkallisesti Iisakille! "Tiedäthän itsekin, että hänen sydämessään on roomalaistytön kuva.
Etkö vartioi noita avaimia goottien hyväksi, etkö sinä avaa ja sulje näitä portteja heidän mennessään ja tullessaan ja etkö sinä suojele heidän väkevyytensä linnaa?" "Sen teen", vastasi vanhus ylpeästi, "ja uskollisesti aionkin vartioida yöt ja päivät, kuten koira isäntänsä omaisuutta. Niin kauan kuin Iisak, Rubenin poika, on hengissä ei yksikään tämän kansan vihollisista tule tämän portin läpi.
Kun Maiti oli vaimonsa kanssa asunut vuoden torpassaan, syntyi heille kaunis, terve poika, joka kasteessa sai nimekseen Iisak, muistoksi heidän suurimmalle hyväntekijällensä, Jäykkälän isännälle, jonka kaimaksi ensimmäinen poika ristittiin; jonkun vuoden kuluttua saivat he toisenki lapsen, vaan sen korjasi Tuoni ensimmäisellä ikävuodellaan.
"Tämä ei ole sopiva paikka hänen morsiamelleen tällainen huone se ei käy päinsä." "Rauhoittukaa", sanoi Totila ovella mennessään. "Aion tehdä salaisuudesta lopun kosimalla tyttöä julkisesti. Hyvästi." Hän lähti. Iisak otti keihään, torven ja muutamia avaimia seinältä. Hän meni avatakseen Totilalle portin ja toimittaakseen sitten iltatarkastuksen suuren tornirakennuksen kaikilla porteilla.
"Täällä oikealla", sanoi Jochem nämä olivat ne portaat, jotka veivät Mirjamin huoneeseen ja joita myöten Totila oli niin usein kulkenut "hiljaa! Vanhus on tänne tulossa." Iisak sieltä tulikin. Hän oli kuullut ylös melua. Hän tuli soihtu ja keihäs kädessä portaille. "Kuka siellä on? Mirjamko? Kuka tulee?" kysyi hän. "Minä, isä Iisak", vastasi Jochem. "Aioin vielä kerran kysyä."