United States or Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
CHIRON. Mene, raikast' ano vettä, pese kätes! DEMETRIUS. Ei kieltä hällä eikä käsiä; Siis menköön äänetönnä menojaan. CHIRON. Menisin hirteen, hänenä jos oisin. DEMETRIUS. Jos sull' ois kättä, millä tehdä silmu! MARCUS. Mitä? Veljenikö tytär, joka kiirein Noin pakenee? Hoi, serkku! Miss' on miehes?
Tule, neiti, jätä Tää kuolon, ruton, pakko-unen luola. Suurempi valtias kuin ihmisvoima Hankkeemme ehkäissyt on. Pois, pois tule! Povellas tuoss' on miehes kuolleena, Ja Paris myöskin; tule, pyhäin nunnain Sisarus-kuntaan vien sun. Aikaa älä Kysellen tuhlaa; vahti saapuu. Joutuin, Laps hyvä! JULIA. Niin, mene! Min' en tule. Pullo Lujasti armaan kädessä?
Syöksit miehes pois luotas sen sijaan kuin sun tuli hänet suosittaa itsehes ja kelvata hänelle". "Kelvata hänelle! Jumalani! Enköhän minä laulele niitä lauluja, joita hän huviksensa kuuntelee? Enkö minä lue niitä kirjoja, jotka hänelle kelpaavat? Elänenkö ja hengittänenkö minä päivät päähytysten jollekin muulle kuin hänelle? Uneksunenko minä öisin muista kuin hänestä?
Kun veljet mainitsin, niin kyyneltulva Taas posken kostutti, kuin mesikaste Maast' otetun ja surkastuneen liljan. MARCUS. Sit' itkee kenties, että tappoivat He hänen miehensä; tai kenties sitä, Ett' tietää syyttömiksi veljensä. TITUS. Iloitse: he jos miehes tappoivat, Niin oikeus sen kostanut on heille. Ei, ei, niin rumaa työtä eivät tehneet, Sen siskon suru selväst' osoittaa.
Kylän lapset sinne kertyy: «Miksi, Agnes, huhdot tuota?» «Vait, tais verta kananpoijan «Aivinaiseen hurstiin vuotaa.» Oi laupias Isä, armahda! Sinne rientää naapur'naiset: «Missä miehes, teeppäs selko?» «Tuolla nukkuu huonehessa,» «Elkää, armaat, nostatelko!» Oi laupias Isä, armahda!
Siellä valuu, vaimo raukka, miehes veressänsä, Kun ei yksin puollustaa hän voinut itseänsä. Eikö liene Jumalakaan huutoansa kuullut, Kosk' ei armokilvellänsä pelastamaan tullut." Vielä jatkoi Kolkin Kalle, silmää ylös luoden: "Enpä muista menneheksi ainoankaan vuoden, Ett'ei joku murhattuna lepäis viime unta, Toisinaan voi onnetoin! on niitä kymmenkunta Pitäjässä! Mitä silloin koko isänmaassa!
Ensi yöksi pane Vuoteelleni häälakanat, se muista, Ja kutsu miehes tänne. EMILIA. Sepä muutos! DESDEMONA. Näin kohdella mua tulee, aivan niin! Mutta mitä tein ma, jotta pienin virhe Syyt' antaa pienimpään vois epäluuloon? JAGO. Mit', armas rouva, tahdotten? Kuin voitte? DESDEMONA. En tiedä. Joka nuorta lasta neuvoo, Sen tekee säisysti ja vähin töin.
Tiedä, että sinun miehes on tehnyt kaksinkertaisen synnin synnin valtiota ja synnin kirkkoa vastaan. Aarre, jonka hän tuolla tavoin on itselleen pidättänyt, on löytynyt kuninkaan tiluksilta ja on siis kruunun; mutta koska se ennen muinoin on ollut uskottomain oma ja on tavallaan saatanan kynsistä temmattu, niin se olis kirkolle pyhitettävä. Kuitenkin saatetaan asia vielä sovittaa.
Mut elämälleni on haikein isku Lavinia kallis, kalliimp' elämääni. Jos tuossa asuss' oisin kuvas nähnyt, Olisin tullut hulluksi; nyt mitä, Kun tuommoisena näen sun elävältä? Ei kättä sulla kuiveeks kyynelten, Ei kieltä ilmi tuomaan, ken sun silpoi. On miehes kuollut; hänen kuolemastaan Sun veljes syytettyinä myöskin kuolleet. Ah, katso, Marcus! Katso häntä, Lucius!
"Minä uskon melkein, jota vanhemmaksi sinun miehes tulee, sitä paremmin ja enemmän jaloksi muuttuu hänen rikas luontonsa!" Kirkkoherran rouva nyökkäsi ja vastasi: "jaa, kyllä sinä rakastat minun Ottoani, mutta et sentään taida etees-asettaa hänen sielunsa puhtautta ja hyvyyttä. Sanokaat vaan ihmiset, ettei minun mieheni ole kyllin kirkollinen; minä väitän hänen itse olevan kirkon!