United States or United Kingdom ? Vote for the TOP Country of the Week !
Joukko harakoita istui puissa ja krakistivat pojalle niin että rupesi häntä harmittamaan; mutta hän unohti sen pian, koska sai nähdä yhden käpylinnun kivellä tien vieressä. Lintu nyökkäsi ystävällisesti päätänsä ja Juoseppi nyökkäsi samoin takaisin. Lintu ei tosin sanonut mitään, mutta aukeli ja sulki noukkaansa, selvästi osoittaakseen isoovansa.
Mutta millä tavalla sinä olet voinut päästä tänne veden alle, sitä en ymmärrä, jollei siinäkin ole taikakonsteja käytetty. Sulttaani nyökkäsi päätään ja lupasi siitä kertoa myöhemmin, kun kuningas ensin oli lopettanut kertomuksensa. Niin, jatkoi kuningas, sen päivän jälkeen on minun elämäni ollut yhtämittaista kärsimystä.
Mutta jos se huomaa että joku tekee työtä halulla, tulee hänelle kiiru, ja sellaisen luona kuullaan alituisesti: minä en voi käsittää mihin aika menee. Niin oli nyt Annetten kanssa laita, hän ei oikein tietänyt minne aika joutui, se kiiruhti pois työn tieltä ja lievitti sitä ahdistusta, jonka hänen tukala tilansa, hänen tuntonsa nuhteet vaikuttivat hänelle. Annette nyökkäsi ystävällensä.
Hän laski päänsä jälleen tyynyille: En ole koskaan ollut niin peloissani, sanoi hän Sitä ei teidän tarvitse, sanoin minä, ja äkkiä lisäsin jyrkästi: Ettehän te ole se, joka kuolee. Pohjolan mies pyöritti kolmea sormustaan pikkusormessaan ja nyökkäsi: Ette ole se, joka kuolee sanoin nuo sanat enkä tahtonut lainkaan niitä sanoa.
Katsoin hänen vanhaa, kuihtunutta ruunistansa, kuinka tahdikkaasti hän keitostansa hämmentäessä nyökkäsi edestakaisin; tuntui siltä, että hän pataansa hämmenteli yhtä suurella luottamuksella ja arvokkaisuudella kuin entisinä hyvinä aikoina, jolloin hän jotakin lihavaa liharuokaa hämmenteli. Kun hän oli mielestänsä tarpeeksi asti keitostansa keittänyt, ammensi hän sen kuppeihin ja kantoi pöydälle.
Lewenhaupt nyökkäsi myöntävästi päätään ja Buddenbrock jatkoi: Pääasia on, että saamme aikaa ja että vältämme kaikkea, mikä saa viholliset vimmastumaan, sillä vielä on venäläinen päällystö sangen mukaantuvainen. Mukaantuvainenko? toisti Lewenhaupt selvästi hämillään.
Hän nyökkäsi päätään toisille ja läksi kalastajan kanssa astumaan pitkin järven rantaa. Kalastaja tarkasteli koko ajan vettä, mutta hän ei nähnyt ainoatakaan kalaa. He olivat kulkeneet noin tunnin aikaa, kun sulttaani äkkiä huudahti: Kas, mikä kaunis kaupunki on tuolla, järven toisessa päässä! Kumma, etten sitä ennemmin huomannut! Kalastaja katseli ja katseli, mutta hän ei voinut nähdä mitään.
"Niin olen, aivan oikein", vastasi työmies suu leveässä naurussa, "pastori on jo ennenkin alentanut itseään ja käynyt meillä kerran ennen, silloin kun pikku Jonas viime vuonna oli sairaana. Minä asun vaan kappaleen matkaa rannasta, josta sinne on korkeintaan noin kymmenen minuutin jalkamatka." Robert nyökkäsi ja lähti Gabriellen seuraamana saliin, laittautuaksensa valmiiksi matkaa varten.
"Kyllä hän tarkoittaa meidän parastamme", sanoi hän ja nyökkäsi vahvikkeeksi. "Mutta hän on liian tulinen, hän tahtoo 'paeta hevosen selässä' ja hankkia oikeutta ylvästelemällä ja kirkumalla. Ja kas sellaista ei Jumalan sana opeta, ei, 'kääntymyksen ja rauhan kautta te autuaiksi tulette.
Utterson huokasi. »Eikö sieltä milloinkaan kuulu mitään muuta?» kysyi hän. Poole nyökkäsi. »Kerran», sanoi hän, »kerran kuulin sen itkevän». »Itkevän? Miten niin?» virkkoi juristi, joka tunsi väristyksen kulkevan ruumiissaan. »Se itki kuin nainen tai niinkuin kadotettu sielu», vastasi palvelija. »Se vaikutti minuun niin, että olisin voinut itsekin itkeä lähdettyäni sieltä.»