United States or Mongolia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta kun itkenyt kyllikseen oli aimo Akhilleus, haihtunut hältä jo rinnastaan ikävöitsevä haikeus, istuimelta hän nous, käsin auttoi maast' anojankin; säälien tuon näki harmajan pään sekä harmajan parran, näin sanat siivekkäät jopa lausui hälle ja haastoi: "Koito, sa montapa kestää sait totisesti jo tuskaa!
Mut tuhmin sen tuumia mahdoin: Sanat, joita jo kauan tallensin, pian tuuli ne vei, meren henki, kisa aaltojen, auringon kultaamain, vei taitoni viimeisenki. Pian ilta se sai. Mihin lauluni jäi ? En muuta ma muistaa saata: minä aaltoja, tuulia paimensin, minä kuuntelin metsää ja maata. Veli Varpuselle. Maast' olet tullut ja maahan palaat, on maassa laihat sull' atriat.
Lehdet puihin puhkeavat, Vesoovat suuret ja pienet, Metsät, vainiot vihoittavat, Kasvavat niityt ja niemet; Kukkaset ihanat kukoistuvat, Maast' maan yrtit ylös käyvät, Hajahtain makealt' päänäns'; Kuolleet elämään ihastuvat, Linnut, luodut kaikk' iloitsevat, Ilma on iloa täynnäns'. Herran ilmeit' ajatelkaa, Uskokaa hänt' hänen töistään, Hänen murhettans' muistakaa, Jonka hän pitääpi meistä.
Rauha sielullesi tulkoon; Kunniassa hautas olkoon! GUIDERIUS. On hautamenot tehty. Tuohon pankaa. BELARIUS. Myös kukkia ja lisää keskiyöstä. Yön kylmän kasteen kostuttamat yrtit Haudalle sopivimmat. Kasvoille! Te kukoistitte ja te kuihduitten: Ja tään käy kukkakylvön samaten. Pois syrjään tänne, kukin polvilleen! Maast' ovat tulleet, maaksi palajavat: Maan ilot näin ja tuskat lopun saavat.
Kaunis valhehaamu, Ken olette? Jos teille pahoin tein ma, En sitä aikonut. Kun piru kiusaa, Hän kiusaa haamuss' enkelin. Oi Luoja! Niin rukoilkaa! Se sopii. Menkää pois Ja rukoilkaa, muuks' sydäntänne älkää Te käyttäkö, se nimeänne tahrais. Sanoja käyttäkää, jotk' aaltoaa Maast' aina taivaasen, ja rukoilkaa, Rukoilkaa, ehk' on Luoja kuitenkin Yht' armias, kuin hän on hurskaskin. Kuudes kohtaus.
Mut Aineias kiven koppoi, kourin maast', ylen suuren, kaks sitä ei nykykansan miest' ois kantanut, vaan kevyt heiluttaa se ol' urhon.
Plaudite montes, Ludite fontes, Resonent valles, Repetant colles: Io revixit, Sicuti dixit, Pius illaesus, Funere Jesus. Seoitate taivaat! Kaikuos ilma! Riemuelkoot nyt Kaikk' osat maan! Raivojen myrskyn Valta on laannut, Palmut ne kasvaa Hää-puvussaan. Taas kevät tulkoon Kukkaisa, runsas, Kaunihit nouskoot Maast' orahat! Orvokit vienot, Valkeat vuokot, Liljat ja ruusut Hohtelevat!
Kukkanen pieni ja kaino Maast' ylös silmänsä luo: Lempeä, kiitosta nöyrää Täynn' oli katsaus tuo. Henkii puhtaus, Onni ja armaus: Kasvia kauneus kirkastaa. Mistä on kaunehes, kukka? Mist' elononni on tuo, Maahan mi sidotun kasvin Auvosta loistaa suo? Loistetta kullan Ruostetta mullan Et etsi. Ken sinut kaunistaa?
Se loisteli taivaast' alas maahan ja maast' ylös taivaasen ja tässä sädekiillossa nyökäytteli enkelinpää alas hänelle. He lepäsivät kaikki. "Kiitos, Herra Jesus, kiitos!" huo'ahteli Aiken. Silloin heleä veisu kajahti kirkossa.
Olga, joka heit' oli katsellut kiinnitetyllä tarkkaavaisuudella, ojensi kätensä kanttorille. "Minä olen sisarena hänelle", sanoi hän, samalla kun hän katsoi hänehen kuvailemattoman uskollisella silmäyksellä. "Jumala siunatkoon teitä!" vastasi Thorsen. Vene työnnettiin maast' ulos.