United States or Syria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut elämälleni on haikein isku Lavinia kallis, kalliimp' elämääni. Jos tuossa asuss' oisin kuvas nähnyt, Olisin tullut hulluksi; nyt mitä, Kun tuommoisena näen sun elävältä? Ei kättä sulla kuiveeks kyynelten, Ei kieltä ilmi tuomaan, ken sun silpoi. On miehes kuollut; hänen kuolemastaan Sun veljes syytettyinä myöskin kuolleet. Ah, katso, Marcus! Katso häntä, Lucius!
Mut silloin sielun silmään kuitenkin Sisäinen näkö sinun kuvas tuopi, Jok' yössä hohtaa lailla timantin, Yön mustan kirkastaa ja nuoreks luopi. On sielu öittäin, ruumis päivittäin Sun tähtes levon puuttehessa näin. Kuink' elämää voin viettää ilakoivaa, Kun levon siunausta ikävöin, Kun päivän vaivoist' en saa öisin hoivaa, Vaan yö mua päivin kiusaa, päivä öin.
Ja minäkö torelisin sinua, joka lemmit ja suosit minua kuin äiti; ja kaikkiahan täällä suosit. Mutta ainapa toki ylevämmin ja lempeämmin katsahtelee kuvas siitä päivästä asti, jona lempesi tunsit ja annoit urollesi kätesi ahaa, eikö huomaa mun silmäni? MARGARETA. Ah, sinä luulet, että tunsin lempeni vasta sillon. Ei niin.
Kuin kauan pyhä kuvas estikään mua näkemästä naista keimailevaa, jok' arvottomin juonin vehkeilee! Putosi naamio, Armidan nään nyt, on poissa sulo kaikki niin, sä oot se! Sinusta aavistava laulu lauloi! Ja liukas, pikku välittäjätär! Kuin syvälle hän alentui! Nyt kuulen ne hiiviskelyt hiljaiset, nyt tunnen sen piirin, jota kaarrellen hän hiipi. Mä teidät kaikki tunnen! Riittää mulle!
Arakne hullu oi, sun myöskin näin ma jo puoleks hämähäkkinä; sa olit omihin käynyt turman verkkoihisi! Oi, Rehabeam, ei kuvas täällä ole uhkaava, mutta sentään kauhistava, vaunuissa, joita vainoojat ei tapaa! Esitti vielä kova paasi, kuinka Alkmeon äidillensä kallihiksi tuon turmaa-tuovan kaulanauhan teki.
Sä näytät mulle ihmisen, joka on sun kuvas, näytät isäni, äitini, sukukuntani kaikki. Oi! saanhan kohta katsella sydämmeni ystävätä, katsella, miten säteilee hänen silmistänsä kuolematon, rakastava sielu. Niin olet sä mua kohtaan tehnyt laupeuden työn, ja mitä anelisin enään? Toki pyydän vielä yhtä, joka on poveni läheisimpiä.
Mua menot toiset ahtaa, niin etten aulis olla saata tähän. Mut lue Hesekiel, mi heidät näki ja kuvas saapuvina pohjoisesta kerällä tuulen, pilvien ja tulen! Ja sellaiset kuin hänen kirjassansa, he täällä oli, paitsi että siivet ma samoin kuin Johannes kuudeks laskin. Välillä neljän noiden voittovaunut upeat vieri päällä pyörän kahden ja niitä aarnikotkan kaula veti.
Mut syämmessäin on muuta, mi siell' ei syntynyt: On elonvirta sinne ryönäänsä viskellyt. Sen tumma, häijy varjo nuo aarteet tummentaa; On kuvas siellä myöskin ja muuta joutavaa. Rauhaton. Hän onnens ja syämmens jätti Tytön haltuhun lemmityn; Mut onni ja morsian petti, Sydän murtui jo hyljätyn. Pois seurasta vanhain ja nuorten Nyt lähtö on hyljätyn tään.
Mun tietoni sun silmistäsi juontuu, Nuo tähdet luotettavat virkkavat: »Tosi ja kaunis hyvin yhteen luontuu, Jos maailmalle kuvas lahjoitat». Ennustan muuten, siin' ei mikään auta, Sun loppus toden on ja kauniin hauta. Kun mietin, miten kaikki päällä maan Vain hetken uhkeiltuaan tyhjiin palaa; Kuink' elon näyttämöllä kaikki vaan On varjoja, joit' ohjaa tähdet salaa;
Hän kertoi kauneudesta keväimen, mi tullut taas ol' Salojärvellen, hän kuvas rannan kukat, kuikat veen ja metsän tapaukset tarkalleen. Myös maista kaukaisista kertoi hän ja kaupungeista, kansoist' etelän, hän kaikki tunsi, vaunut valtojen ja herrain herkut, riemut rikasten.