United States or Venezuela ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silloin virkkavat lie etisetkin ihmiset vielä, merta he tummaa kun moniteljoin kulkevat haaksin: 'Tuossapa miehen kumpu on ammoin kuollehen, kuulun, loistava Hektor jonk' urotöiltään sorteli surmaan. Noin moni virkkaa, eik' ikinään nimi Hektorin häivy." Lausui noin, mut akhaijit vait oli, ääneti aivan, kunnia kieltää sallinut ei, ei suostua pelko.
Hän on pitkä varreltaan, puettuna leveään vaaleaan viittaan, joka heilahtelee hänen hartioillaan kuin parhaan ruhtinaan, huolettomasti ja rennosti. Päässä on hänellä turbaani, kääräisty taiteellisiin poimuihin, joiden aukosta näkyy soikeat kauniit kasvot ja rohkeasti koukistunut nenä. Hän liikkuu vapaasti, on hyvällä tuulella. Hänen toverinsa virkkavat hänelle jotakin.
Senpä ihan Varmaan virkkavat nuo pihan Kaunistukset, metsän tytöt nuoret, Koivut tuoreet. Päivä-kulta, radan pitkän juostuaan, Luotehesen väistyy vitkaan hidastellen, Ikään kuin ei mailleen mennä raahdiskaan, Katselis vaan pohjolata ihastellen; Sulo kasvonsa nyt punastuu, Kun hän vuorten taaksi laskeuu.
Mun tietoni sun silmistäsi juontuu, Nuo tähdet luotettavat virkkavat: »Tosi ja kaunis hyvin yhteen luontuu, Jos maailmalle kuvas lahjoitat». Ennustan muuten, siin' ei mikään auta, Sun loppus toden on ja kauniin hauta. Kun mietin, miten kaikki päällä maan Vain hetken uhkeiltuaan tyhjiin palaa; Kuink' elon näyttämöllä kaikki vaan On varjoja, joit' ohjaa tähdet salaa;