United States or Turkey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suomi, armas synnyinmaani, äiti paljon kärsinyt, Näinkö huolen pilviin taasen otsasi on peittynyt, Näinkö taasen silmistäsi karvas kyynel puhkeaa, Näinkö sydäntäsi taasen synkkä suru painaltaa? Hempeimmällään onnetar jo rupes sulle hymymään, Päiväkin jo sulle paistaa täydelt' alkoi terältään, Vaivannäkös hedelmätkin kypsyä jo alkoivat, Kauniit kansan orahasi jyväksi jo paisuivat.
Mihinkä mennet, kunne käynee tiesi, sua seuraa, sulle sykkää sydän tää. Sua uskon, unten mies, sua rakastan kenties, mut niinkuin lämpöänsä liekkaa liesi tai perho kiitää kohti kynttilää. Mun surmaa suutelos, ma tahdon palaa, sun silmistäsi liekki outo lyö, mun sieluin, ruumiini sua yksin halaa, sydäntäin kaipuu, sulo tuska syö.
»Mikä se on?» »Muistatko erästä iltaa, se oli viime talvena, kun minä tulin kotiin ja sinä istuit pianoa soittamassa?» »Vähää ennen pikku Helmin syntymistä?» »Aivan. Silloin olit itkenyt, näin sen silmistäsi. Mutta syytä en saanut tietää, vaikka kuinka olisin tutkistellut.» Alma naurahti, vähän hämillään. »Tunnusta, olitko silläkin kertaa vaan mustasukkainen yhteiskunnalle?» »Eikä, muuta se oli.»
"Vai niin! oletkos jo suuttunut minuun, emäntänäsi?" "Päin vastoin; mutta jos oikein arvelen, niin sinullakin on tuumia muutokseen. Iskit koko päivän tulta silmistäsi sen raukan tykki-miehen päälle. Tiedätkös se tuli on vaarallinen." "Hän oli niin vaipunut niitten sinisten silmäin katsomiseen, ettei hän lahjoittanut minulle silmäystäkään, ja oli kyllä sivistymätöin kutsumaan minua 'tädiksi."
»Mutta sinä et tiedä kuinka rauhaton minä silloin olin en minä olisi voinut sitä kauvan kestää.» »Kyllä minä sen tiedän... Ja vielä kauniimpi sinä olet sitte ollut, kun sinä minulle avauduit ja minä olen voinut sinun silmistäsi lukea kaikki niinkuin avatusta kirjasta, ja voinut sinua kiittää siitä, että sinä minulle elämän jälleen kauniiksi teit.»
Pelkään ettei Jumalakaan sitä pitkään meille salli." "Ja sinulla ei ole kyyneliisi sen suurempaa syytä? Minä suutelen ne sinulta pois." Nuorukainen painoi syliinsä naisen, jonka silmissä loisti surullinen hymy. "Ymmärränkö sinua oikein, Riitta? Minä luen silmistäsi enemmän kuin tahdot sanoa." "Juhana, minä olen onneton, jos minun jätät." "Sinä hourailet." "Mihin me joudumme?"
Mun tietoni sun silmistäsi juontuu, Nuo tähdet luotettavat virkkavat: »Tosi ja kaunis hyvin yhteen luontuu, Jos maailmalle kuvas lahjoitat». Ennustan muuten, siin' ei mikään auta, Sun loppus toden on ja kauniin hauta. Kun mietin, miten kaikki päällä maan Vain hetken uhkeiltuaan tyhjiin palaa; Kuink' elon näyttämöllä kaikki vaan On varjoja, joit' ohjaa tähdet salaa;
Sinun palvelijasi tahdon olla enkä vaimosi, kynnykselläsi tahdon maata, enkä vieressäsi, tahdon tehdä työtä edestäsi ja palvella sinua, ja tehdä kaikki mitä vaan silmistäsi voin lukea.
"Mikä sanoma se on?" kysyi Leo. "Varmaan se on kovin surullinen, koska se pusertaa kyyneliä sinun silmistäsi. Voi, älä salaa minulta mitään, rakas äiti! Sinä tiedät kyllä, että saat minuun luottaa." "Se ei paljon hyödyttäisikään, että minä salaisin sen sinulta, hyvä poikani!" vastasi äiti.
Kaiketi hän sinusta pitää, pidämmehän me kaikki, mutta hän on mies ja sinä vasta koulutyttö. Niin, koulutyttö ... niin, hän ei voi minua rakastaa, minä tiedän sen, hän ei voi. Voi minua hullua ... mutta minkä sille teen, minä tunnen sen, minä olen häneen rakastunut... No, se menee ohi, sinä pieni hupakko, rauhoitu vain ja mene nukkumaan kyyneleet silmistäsi. Sinä haaveksit, ystäväni. En.