United States or Solomon Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutt' ei väistynyt Idomeneus kuin hempeä piltti, vaan jäi paikoilleen kuin metsän karju, mi vartoo miesten pauhuisaa ajoparvea kalliotiellä, kaukana mailt' asutuilta, ja pystyss' on joka harjas, tuiskivat silmät tulta, ja iskimiään terotellen irjuu suu, himo sillä on koirien, miehien kimppuun: vankkana vartosi noin nyt Idomeneus sotikuulu ryntäyst' Aineiaan; toki luo huus ystäviänsä, siinä kun Askalafon, Afareun näki, Deipyronkin, Merioneen sekä Antilokhon, väen päälliköt aimot; noillepa noin sanat siivekkäät hän kutsuen huusi: "Tulkaa, ystävät, sill' olen yksin täällä, ja kauhuin nopsan Aineiaan näen karkaavan mua vastaan; tuima hän taistoon on, ylen ankara urhojen surma, kukkein hällä on näät ikä, voimakin kukkurapäisin.
Ensin akhaijit sai väki Troian ruumihin luota kauhuin karkkoamaan, mut heist' ei kaannehet yhtään korskeat ryntääjät, iso vaikk' oli iskeä into, vaan Patroklon raastivat pois; toki varjelijoit' ei vailla hän ollut kauan, näät väen päin heti Aias käänsi jo taas, mies sorjin tuo urohista akhaijein, uljain töiltään myös sotikuulun Akhilleun jälkeen.
Roviona roihu riehuu, räystäät ryskää, kuumuus kiehuu, pylväät suistuu, palkit murtuu, Lapset parkuu, äidit turtuu, koirat vinkuu, huudot rinkuu. Kesken kauhuin käydään työhön, päivän kirkkaus hohtaa yöhön; kautta ketjuin, käsin vankoin jonot sankoin kiirein kulkee; vuolahasti vesi suihkuu kattoon asti. Saapuu myrsky, raivoisasti yhtyin liekkein pauhinaan.
Nämät olivat rakennus-tapansa puolesta yksinkertaiset ja noudattivat loppuvasteisin laadituita, kansan-omaisia kaavoja, jonka vuoksi sen-aikaisen kulkurin synnyttämä maku kenties loukkaantui, mutta jollei sävelten sointua lukuun oteta, sielu näissä sanoissa voi oivaltaa syvän merkityksen ja saada lohdutusta: "Kun kauhuin keskellä Pimeessä yksinäin Pelossa, tuskassa Ma laakson läpi käyn, Niin veisaa kuoleman Vaivoissa sieluni: 'Kuss' otas, kuolo, on Ja voittos, helvetti?"
Tajunnut jos sen rukoukset oisit, sa tietäisit jo Herran koston, jonka näkevä olet ennen kuolematas. Korkeuden kalpa lyö ei liian varhain, ei liian myöhään, vaikka niin ehk' uskoo, ken sitä vartoo toivoin taikka kauhuin. Mut käänny nyt myös puoleen näiden, olet näkevä heissä monet kuulut henget, jos, kuten sanon, silmäs sinne suuntaat.»
Kuin jalopeuraa tai kuin metsän karjua koira, luottaen jalkojen nopsuuteen, takapuolt' yhä tarraa reisiin, lanteisiin sekä tarkkaa sen joka liikkeen, noinpa akhaijeja nyt hiuskaunoja vainosi Hektor, heist' yhä surmaten viimeiset, ja he karkkosi kauhuin.
Tajunnut jos sen rukoukset oisit, sa tietäisit jo Herran koston, jonka näkevä olet ennen kuolematas. Korkeuden kalpa lyö ei liian varhain, ei liian myöhään, vaikka niin ehk' uskoo, ken sitä vartoo toivoin taikka kauhuin. Mut käänny nyt myös puoleen näiden, olet näkevä heissä monet kuulut henget, jos, kuten sanon, silmäs sinne suuntaat.»
Linnojen kaatajan kun nyt Akhilleun keksi Agenor, kohta hän seisahtui, kovin myllerrettynä mieli, miehekkäälle jo näin sydämelleen synkkänä haastoi: "Voi mua, sillä jos tieltä mä karkkoan tuiman Akhilleun, kunneka kauhuin muut sekasorross' ehtiä koittaa, hän toki saavuttaa, pakolaisena parkana surmaa!