United States or Iran ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kari, Jorma ja Kuisma taittoivat sujuvia pajun vitsoja, kiinnittivät niihin kuhunkin messinkirenkaan ja kävivät niillä kukin karhuaan turkkiin huitomaan, sill'aikaa kun toiset keihäisiinsä tarttuivat ja kääntäen ne kolme kertaa karhun kuonoa kohti lauloivat: Vielä oli huuliparta leikkaamatta. Se oli kaatajan leikattava ympäri turvan ja hattuunsa kiinnitettävä.
Tuoss' on sija navetan, Tuohon paikkaan tallin laitan, tuohon lammaskarsinan, Mutta tähän pirtin laitan, avaran ja korkean. Kestäköön sen hirret vielä jälkeen niiden kaatajan!" Kirveen otti kätehensä ajatuksin totisin, Korven kuusta kaatamahan kävi kourin jäntevin. Kirves-iskut korpimaalta kajahteli kaikuen, Kokkohongat, korpikuuset maahan kaatui ryskäten.
Ne tekivätkin minuun sen vaikutuksen kuin olisi niissä ollut jotain salaperäistä ja se omituinen ääni, jolla niitä mainittiin, johti mieleeni ajatuksen, että ehkä ne ovat joitain jätteitä vanhain aikain pyhistä puista, vai olisivatko ne vain ensimäisen kasken kaatajan jättämiä käen kukuntapuita. Isäntä lupautui meille saattomieheksi.
Sitten pitää kaatajan tunkea toisen jalkansa karhun sidottujen jalkojen väliin ja toisen jalkansa karhun sidottujen kätten välitse, ja sitten pistää päänsä karhun vatsan alle. Ja niin on esi-temppu valmis. Sitten seuraa kaataminen. Ja sitä ei tiedä, eikä usko muut, kuin ne, jotka ovat olleet mokomassa "karhun kaadossa", miten jälkimmäinen temppu on vaikea ja naurettava.
Kuka on voimakkaampi: sekö, joka karhun kaatoi, vaiko se, joka karhun kaatajan? Vaan sen minä sanon, että ennen Väinämöstä ja seposta Ilmarisesta loppuu tarujen tieto kuin Panusta tietäjästä ja kaikkein tarujen taitajasta, kaikkein haltijain haltijasta! Ja vielä senkin karsikkoon tuleva kansa kerran uhrinsa kantaa! tuokaa miehet! Kevennä mielesi kaiveet! Nyt on ilon päivä! Voi kauhun päivää!
Linnojen kaatajan kun nyt Akhilleun keksi Agenor, kohta hän seisahtui, kovin myllerrettynä mieli, miehekkäälle jo näin sydämelleen synkkänä haastoi: "Voi mua, sillä jos tieltä mä karkkoan tuiman Akhilleun, kunneka kauhuin muut sekasorross' ehtiä koittaa, hän toki saavuttaa, pakolaisena parkana surmaa!
Yhtä vähän myös kykeni Wäinämöinen tuota liian suureksi kasvanutta tammea maahan kaatamaan; hänellä ei ole tässä työssä muuta osaa, kuin että äitinsä, veden emo, hänen pyynnöstään lähettää kaatajan.