United States or Czechia ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kuisma otti padan kuusen oksasta, ahtoi sen lunta täyteen ja ripusti puuvipuun nuotiotulen päälle. Joko lienee päivä missä asti tulossa? kysyi joku miehistä. Ei ole kaukana enää, johan tuolla aholla lumi sinertelee, arveli toinen. Eiköhän olisi paras heittäytyä suksilleen ja lähteä heti paikalla painaltamaan?

Jouko otti jousen päänsä pohjista ja tarkasteli nuolia viinessään, joka oli tehty hienosta läpikuultavasta luusta ja eläimen kuvilla kirjaeltu. Ne nuolet tappaa, ne ovat sen miehen terästämät ja hiomat, että tappavat, virkkoi Kuisma. Hullu omia töitään kiittää, sanoi muudan miehistä. Vaikk' olet, Tiera, itsekin kehunut, mitä olet pajassani teettänyt.

Kari, Jorma ja Kuisma taittoivat sujuvia pajun vitsoja, kiinnittivät niihin kuhunkin messinkirenkaan ja kävivät niillä kukin karhuaan turkkiin huitomaan, sill'aikaa kun toiset keihäisiinsä tarttuivat ja kääntäen ne kolme kertaa karhun kuonoa kohti lauloivat: Vielä oli huuliparta leikkaamatta. Se oli kaatajan leikattava ympäri turvan ja hattuunsa kiinnitettävä.

Jäihän vielä metson puolikas ja kokonainen teiri eilisestä, neuvoi Kuisma. Ei pyystä kahden jakoa. Ka, pane sitten se karhun lapa. Se tarvitaan markkinoilla ja paluumatkalla... Tuoll' on, Jouko, puu täynnä teiriä, ota jousesi ja käy pudottamassa muudan. Kuuluivat nousevan harjun selälle koivuun, missä eilen illalla tullessamme istuivat.

Mutta kun Kari tunsi itsensä vapaaksi, hypähti hän polvilleen, tempasi jäältä kirveen ja aikoi karata Panun jälkeen. Kuisma seisoi välissä ja tapasi häntä lämsän silmukalla. Silloin suhahti kirves ilmassa, ja pää halaistuna lyykähti Kuisma hengetönnä hangelle. Karikin tahtoi estää reitalaisten pakoa. Kostakaa, miehet, kostakaa! huusi hän ja syöksyi veristä kirvestä heiluttaen heidän apuunsa.

Koirain seuraamana katosi karhu väen näkyvistä ja tuntui kohoavan suolta sitä ympäröiville vaaroille. Panu, Kari, Kuisma ja useimmat muut nuoret miehet syöksyivät heti pakenevata takaa ajamaan, jotavastoin vouti, Jorma, Ilpo, Jouko ynnä muut jäivät pesälle odottamaan karhun takaisin tuloa.

Ristin-Kiesus on tunkenut Tapion metsiin, häntä siellä monet jo avukseen huutavat, mutta jos ei häntä jo ajoissa rajalta käännytetä, niin ei ole kohta jalan neljän hyppivätä, ei pahaista jäniksen poikaa Tapion vainiolla, joka... Miehet kuuntelivat hyväksyvällä hartaudella esimiehensä puhetta, kun Kuisma teki nopean varottavan liikkeen kädellään. Mitä nyt? Olehan vaiti ja anna tänne jousi!

Hanki karahti miesten takana, jotka kehään kerääntyneinä olivat nuotion ympärillä istuneet, ja Jouko hyppäsi suksiltaan heittäen kannannaisen teiriä isänsä eteen. Viisi teirtä! huudahti Kuisma. Kas oivaa jousimiestä!

Ei ole teillä lupa enää näillä mailla metsästää ... kuulittehan voudin käskyn. Kuulit vastauksemmekin. Siit, koirat! Ei ole minulla vihaa vastaasi, Kuisma, enkä tahdo pahaa sinulle, jos astut suksillesi ja lähdet siivolla kotiisi, virkkoi Kari.

Ylös, Kuisma, pata tulelle, sinun on vuorosi! Tee, Jouko, minun puolestani, pyyteli hän vieressään istuvaa nuorta miestä, melkein poikaa vielä, minä sinut sitten kymmenkertaisesti palkitsen, ja haukotellen, kädet niskan takana, heittäytyi Kuisma havuiselle vuoteelleen. Joukon on hankittava pataan pantavaa, virkkoi hänen isänsä, tuo ennen muita makuulta noussut mies.