United States or Russia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänelläkin sama katse on, peto suloinen, syvä, kylmä kuin säilä viiltävin, ja päästä aina jalkoihin sama tuoksu niin hieno ja vaarallinen ylt'ympäri ruskean ruumihin. P
Poru pappien pahinten Tukki korvat tuomarilta, Pehmitti pahoin sydämmen; Antoi vitsoa viatta, Syyttä suomia pahasti: Ruoski ruumihin verille, Siniseksi seljän kaikki. Huovi tempaapi hosutun, Raatihuoneesen repeli; Kaiken kansan katsellessa Puettavat purppuralla, Vielä kruunun valmistavat Teit tuon orjantappuroista. Ruoko kannettu kätehen, Valmistettu valtikaksi.
Minä neuvon neitysiä, Vahingostani varoitan: Synnin palkka painavainen Omantunnon turmeleepi; Koska kuoleman kujehet, Nuolet aivan ankarimmat Vievät ruumihin rumaksi, Ihon aivan ilkiäksi, Eipä silloin silkkivaatteet Paljo kaapuna kahise, Pian kaatuva koreus, Turhat kaikki kaunistukset!
Sata naulaa näin sekaisin Panit, ruumihin pyhimmän Puettivat puhtahalla, Liitit liinan kallihimman, Että yrttejä paraita, Jälkehen tavan totutun.
Johonkin läpeen ruumihin nyt kätken, Siks kunnes herttua sen hautaan laittaa. Kun palkan saan, niin olkoon täällä hiis; Kaikk' ilmi tulee; joutuun matkaan siis! TOINEN N
Rukous ruumiin ravinnosta. Suo, Herra, meille aina ravinto ruumihin ja leipä kallis lainaa, oi Isä armoisin! Sä kätes avaa, anna myös meille tarpeemme ja armolahjas kanna nyt Suomen kansalle. Suo maasta kasvaa jyvät ja viljan pelloilla, suo vuodentulot hyvät kansalles armosta. Vaan hallan vahingosta sä meitä varjele ja nälkävuodet poista, jotk' uhkaa maatamme.
Se sielun ja ruumihin riemuittaa, Kun syntinen Häntä nyt nautita saa. Nyt murhe ja vaikea valitus jää, Kun jäsen mä olen, ja Hän on pää. Pää nousi, ja nousevi ruumis muu; Siit' on ilo sieluni, veisaa suu. Kas, rikkahat, viisahat jäävät taa, Vaan vaivainen syntinen armon saa. Ilman minua te ette voi mitään tehdä.
Taapäin väistihe nyt Menelaos ruumihin luota, kääntyen kääntymätään kuin leijona leiskuvaharja, koirat, paimenet kun sitä häätää pois pihatosta; viuhuu peitset, huudot soi, pedon rohkean rinnan pelko jo hyydyttää, mut vain väkisinpä se väistyy: noin nyt Patroklon Menelaos vaaleva jätti, päin jopa käänsihe taas, kun pääsi hän kumppaniparveen, etsien silmillään Telamonin aimoa poikaa.
Mut ruumihin, kuin hengen vammatkin, Vaan säälittävät, eivät suututa. Sinua säälin, Nergal poikani. NERGAL. En huoli säälistäsi. Olen mies, Vereni jylhää, kaldealaist' on.