United States or Falkland Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Maa ei ole tarvitseva hammaskuokkaa eikä viinamäki vesuria. Vahva kyntäjä on silloin päästävä härjät ikeestä, eikä villoja enää keinotella valehtelemaan kaikenmoisia väriä; vaan jäärä itse on niityillä painava villansa joko ihanasti punertavalla purppuralla, tahi sahrami-kellalla. Itsestään mönjä on kaunistava karitsat laitumella.
"He saavat koristella minut diadeemilla, purppuralla ja silkillä." "Hän on menettänyt järkensä", tuumi Cethegus ulos mennessään. "Mutta naiset ovat sitkeitä. "Hän tulee taas järkiinsä. "Naiset voivat elää, vaikka sydän onkin reväisty rinnasta." Hän lähti lohduttamaan levotonta prinssiä. Ennen sovitun ajan päättymistä kuningattaren orjatar saapui kutsumaan heitä.
Istuivat illan suussa kukkulalla, katsoivat kaksin päivää painuvaa, mi päärly-päärmehellä, purppuralla punaili tarun, taiston Gruusiaa. »Ah, armas, liian kauan sun jäi silmäs päivänlaskuhun, sa luontoako lemmit vaan?» Näin Gruusiassa lauletaan.
Kultaisin kulmin Päivätär hiipivi vuorien taa, Vaan utusilmin Uinuva Yötär jo sijahan saa... Iltarusko hohtaa taivahalla hulvaa vuorten huiput purppuralla ja kultakalvon vetten pintaan luo. Tää näky tuo kärsivän rintahan hoivaa ja rauhaa, sydän nyt tyyntyy, myrskyt ei pauhaa, autuus ja onni vaan sieluhun saa. Taivas ja maa riemuiten lempensä leikkiä lyö... Oi, armas Pohjolan juhannusyö! Aksel!
Kuink' ompi luonto tyyni kaikkialla, Ja rauhallinen! Tuolla pilkoittaa Kuin peili lahden pinta; purppuralla Auringon sätehet sen rusoittaa. Jo haavan lehdellekin toivottu On suotu lepo, kauan kaivattu. Mut sydän ihmisraukan raivoaa, Sen myrskyt vasta kuolo asettaa! SVEN. Taas olet murheellinen.
Ja hän lauloi uuden ilmapurren, emäpuuksi taivon kaaren taittoi, puutti pohjan ilman pieleksistä, päivän sätehistä laiat liitti, kokan kultas aamun purppuralla, illan kuutamolla keulan huoli valmis lähtemähän ollaksensa, konsa kajahtaisi kutsu kansan. Yksi mieli, yksi kieli, siin' on suoja Suomenmaan. Oksanen.
Johannes puhuu selvästi »portosta, joka paljoin vetten päällä istuu ja jonka kanssa maan kuninkaat huorin tehneet ovat», »ja se vaimo oli vaatetettu purppuralla ja verenkarvaisella, ja kullalla oli kullattu ja kalleilla kivillä ja päärlyillä», mutta »juopuneena pyhäin verestä» ja »istuvana verenkarvaisen pedon päällä». Tämä porttohan taas päivänselvästi kuvasi hienoa, loistavaa, mutta jumalansa unohtanutta Ranskaa, joka Pärttylinyönä ja vallankumouksen aikana »oli juopunut pyhäin verestä» ja nyt ystävyysliittonsa kautta Turkin kanssa »istui tuon verenkarvaisen pedon päällä». Ja näiden antikristillisten maailmanvaltain kanssa on myöskin tuo maallisen kullan ja kalleuksien alle ahdistettu, yksinomaan ajallista voittoa sammumattomasti janoava Englantikin tehnyt, kauppaviekkautta silmälläpitäen, liiton, jonka taikaverkkoon se nyt koettaa saada kiedotuksi niin monta valtakuntaa ja valtaa kuin mahdollista.
Joskus välkkyväiset revon-tulet kirkastivat taivaan kantta sanomattoman loistavilla väreillä, keltasella, purppuralla ja oransilla, osoittaen näytelmän, jonka juhlallista ihanuutta ei eteläisillä mailla voida aavistaa.
Tuolla missä mailman lapset turhaan Teuhaa, kärkkii, riehuu, rehkii, hukkuu, Missä milloin posken purppuralla, Milloin hyllyhuulten myhäilyllä, Milloin muilla symboleilla horna Merkinnyt on omans', siellä, vanhus, Häärit, riehut, riemujas sa nautit.
Kantajat nostivat taas paarin maasta ja kulkivat hitaasti ja juhlallisesti torvien äänen, kuolinlaulujen, ja Adalgotin harpun hopealta helähtävien kielten kaikuessa meren rantaan. Ilta-aurinko loi jo kultansa meren aalloille. Aivan Tejan jälkeen kannettiin korkeata, purppuralla verhottua valtaistuinta, jolla Didrik berniläisen komea ruumis oli.