United States or Uganda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oksanen oli ennen-mainitussa promotsionirunossaan kehoittanut suomenkielistä runotarta, jonka hän oli taluttanut »Suomen suureen oppisaliin», istumaan nöyrästi Franzénin ja Runebergin runotarten jalkojen juureen, joilta sen oli opittava uuden ajan sivistynyt tapa ja sävy.
Samaa syntyä on usiemmassa jär'estyksessä laulettu Inkerissäkin. Teidän nöyrin palvelijanne Europaeus. Teitä rukoilee tervehtimään Räty, joka nyt asuu täällä kanssani toivossa pääsevänsä ensikesänä Oppivaisen suureen kunniaan. Veikkoseni Oksanen! Pyydä` anteeksi Herra Tohtorilta` että kirjoitan Sinulle samassa kirjauksessa.
Että A. Oksanen ei huomannut, siihen oli epäilemättä paljon syynä hänen puutteellinen ja yksipuolinen esteettinen sivistyksensä, yhdessä hänen rajattoman Runeberg-ihailunsa kanssa, joka meidän tässä on mainittava vielä neljäntenä syynä siihen, miksi Kiven runouden täytyi häneen, samoin kuin moneen muuhunkin hänen aikalaiseensa, tehdä tympäisevä ja vieroittava vaikutus.
Peninkulmalt' on kummallakin puolen Talotointa, ja ummessa tie; Pyry, yö, vilu surmasi suuhun Sinut, surkea vaimo, nyt vie!" "Hyvin joudanki kuolla ma kurja, Koto kuoltuan' mullakin ois! Liki hiipasikin Manan siipi, Tämän lapsen kun sammutti pois; Kipuhuns' olis syönyt se rintaa Mitä vielä, kun läks' veri vaan! Se jo pääsi! Nyt hankeen sen hautaan, Nukun luo, menen myös Manalaan!" Oksanen.
Oksanen, joka nähtävästi tunsi saksalaisia romantikkoja, sai turhaan hakea sille mitään vastinetta esim. Uhlandin ballaadeista, joita m.m. Koskenlaskijan morsiamet sivumennen sanoen muistuttavat. Entäs Aleksis Kiven kieli sitten! Senhän täytyi olla kauhistus jokaiselle, joka harrasti suomenkielen puhdasta, ylevää ja »mallikelpoista» käyttelyä. Ja entä hänen muu muotonsa ylimalkaan! Olihan esim.
Mutta hänen sisällinen paatoksensa puhkaisee kaikki hänen aikakautensa asettamat kirjalliset muurit ja viittaa kauas tulevaisuuteen, suomenkielisen runouden kultaisimmille kunnahille. s. 10/10 1834 k. 31/12 1872. Kullervo , Nummisuutarit , Kanervala , Kihlaus , Karkurit , Yö ja Päivä , Lea , Seitsemän veljestä , Margareta . Oksanen seisoi yhteiskunnan kukkuloilla.
Oksasen isänmaallisen runouden ytimeksi jäi siis vain kieli. Eikä muusta voinut tässä ajassa olla kysymystäkään. Kaikki tunsivat kuuluvansa samaan suomalais-ugrilaiseen kansanheimoon, kaikki maan valistuneimmat ja etevimmät henget nimittäin. Raja-aitana kansalaisten välillä oli vain kieli. Ja tästä puhuessaan Oksanen tuntee myös runoilijana olevansa omalla alallaan.
Kyllä hän tiesi, kuka hän oli, ja että hän oli sekä runoilija A. Oksanen että prof. Aug. Ahlqvist! Tällaisen luonteen perus-ominaisuuksiin kuuluu, että se ei tahdo tappaa mitään puolia itsestään, ei uhrautua niillekään asialle kokonaan eikä ylimalkaan »uhrautua». Hän on usein enemmän kuin mitä hän tekee, merkitsee oman personallisuutensa olemassa-ololla enemmän kuin varsinaisella elämäntyöllään.
Ahlqvist kuuluu osittain edelliseenkin, toiset molemmat yksistään tähän ajanjaksoon. *August Engelbrekt Ahlqvist*, runoilija-nimeltään *Oksanen*, oli etevä suomen ja suomensukuisten kielten tutkija ja on erittäin huomattava suomenkielisen taidelyriikan varsinaisena perustajana.
Tämän katsantokantansa oli Oksanen oikeastaan perinyt M.A. Castrénilta, ja on merkillistä nähdä, miten täynnä kiitollisuutta ruotsalaista kultuuria kohtaan nämä kaksi suurta tutkimusretkeilijää palaavat sukulaiskansojemme keskuudesta Venäjältä.