United States or Somalia ? Vote for the TOP Country of the Week !
MIKKO. Rautatiellä kun olimme, niin kärsimmehän silloinkin vilua ja nälkää. Rasitusta sitten vielä lisäksi. JAARA. Mutta elimme ja olimme kumminkin muitten ihmisten tapaan. KUNNARI. Vaan nyt elämme omalla tavallamme, siinä koko ero. Pahempia emme siltä ole lainkaan. Juomme kun sattuu, mutta sen tekevät kaikki. Tänne pullo. Tänne omaan käteeni! Kas noin. Noin!
Hän koki puolustaa kaikin voimin ja tavoin tuota mielestänsä hänelle niin tarpeellista lempi-asettansa: hän puri kuin koira samassa seipäässä olevia käsiämme, kun vaan sai, hän potki kuin hevonen, mihin vaan voi ja väliin hän pukkasi kuin jäärä, kun vaan satuimme rehkiessämme häntä niin liki tulemaan, että hän ulottui; lyömään ei hän joutanut, sillä hän tarvitsi molemmin käsin pitää seipäästä kiini, jos hänen oli mieli jonkunkaan aikaa säilyttää omistusoikeutensa siihen.
Sodassa ryövätään, poltetaan, murhataan suuremmassa määrässä kuin me vähillä voimillamme vielä kykenemmekään. Luvallista kaikki. Voitteko kieltää? JAARA. Sinä onneton et ymmärrä enää mitään. Paha henki sekoittaa järkesi. Sinä Jumalan hylkäsit, nyt Jumala hylkää sinut ja jättää sinut perkeleen valtaan. Rukoile, rukoile poloinen! TOPRA-HEIKKI. Rukoile itse!
JAARA. Topra, muista kuolematonta sieluasi! Muista ijankaikkista kadotusta! TOPRA-HEIKKI. Joutavia. Kun vaan ihmisille pidämme ajassa puoliamme, kyllä sitten helvetissä pirutkin voitamme. JAARA. Voi, kauhistusta! Tuossa sen nyt näette. Eikö käy uneni toteen? Topra, Topra, pahat henget sinua kahleihinsa kietovat. TOPRA-HEIKKI. Elä minua pelkää. Itse olet katkismuksen kahleissa.
Piintyy vaan ja kasvaa ja menee syvemmälle. Olen aivan onneton. KUNNARI. Kuule, peikkojako sinä näit? JAARA. Ei, ei! Ne olivat ihan ilmeisiä piruja. Tuosta tulivat kallion juuresta, hyppivät ja keikkuivat meidän ympärillämme ja ilkkuivat toisilleen, että, »ähä, nuo ne ovat meidän poikia». Hyi! Kuka sen tietää, vaikka tällä hetkellä meitä kietoilisivat pauloihinsa.
Vallesmann' rästiä kantaa ja juo. Lehmäin korvia leikkaa ja juo. Välistä antaa hän viikon aikaa, Sitten hän laittaa ett' vasarat paukkaa. Niin juo ja laula, ja juo ja laula, niin juo ja laula ja juo!» JAARA. Elä tuossa edes loilottele alituiseen, eläkä huuda. KUNNARI. Kuka estää? Maailmassa tuolla saa ääntää vaan veroäyrin mukaan, mutta täällä sopii huutaa niin paljon kuin jaksaa.
Eivät jättäneet kirkon portaillakaan rauhaan, vaikka polvillani rukoilin, itkin ja luin virsiä. MATLENA. Heretkää! Mitä puhetta tuo on? Rupean jo pelkäämään teitä. JAARA. Papin luokse olisin mennyt, mutta hän asuu kaukana, järvien takana. Eikä ole venettä. MATLENA. Hyvä Jaara, te olette varmaankin sairas. Te houritte. JAARA. Mutta vallesmanniin? Miksi en sitä ennen älynnyt?
Mutta antakaa mun mennä omia teitäni. TOPRA-HEIKKI. Minnekä? JAARA. Kirkon ovelle menen polvilleni. Jos sieltä vielä armon löytäisin. Löytäisin, löytäisin! Voi, kurjaa minua, voi! TOPRA-HEIKKI. Tuhat tulimmainen! Tuo se kärsimystä koettelee. Mene sitten, sen vietävä. Mene, mene! Mene paikalla. Ja kiiruusti nyt, että pääsen sinua näkemästä.
JAARA. Pelottaa. Pelottaa niin kamalasti. KUNNARI. Ha, ha, ha! Ole nyt. Pelottaa, aika miestä? Ota, velikulta, ryyppy. JAARA. Elä naura. Minä viime yönä näin semmoisen näyn, että pöyristää teitäkin, jos vaan kerron. MIKKO. No, miksi et ole sitä jo tehnyt? JAARA. Kun koetin unohtaa. Saada mielestäni tykkänään karkoitetuksi koko asian. Mutta se ei lähde. Ei vaikka kummia tekisi.
Mutta ei näitä vielä ole niskoillemme pahasti karttunutkaan. Suotta ne pirut vaan Jaaraa säikyttelevät. JAARA. Ei ne suotta eikä ilman aikojaan. Sanokaa mitä sanotte. MIKKO. Laula, Kunnari, taas jotain iloista ja kaunista, että saamme kaikki synkät ajatukset mielestä pois. KUNNARI. Mitäs nyt laulaisin? Ehkä Orpopojasta? MIKKO. No, vaikkapa siitä.