United States or Poland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuink' ompi luonto tyyni kaikkialla, Ja rauhallinen! Tuolla pilkoittaa Kuin peili lahden pinta; purppuralla Auringon sätehet sen rusoittaa. Jo haavan lehdellekin toivottu On suotu lepo, kauan kaivattu. Mut sydän ihmisraukan raivoaa, Sen myrskyt vasta kuolo asettaa! SVEN. Taas olet murheellinen.
Järvet ovat vapaat jäistä, Vainiotkin vihannoi: Ihminen, oi, etkö näistä Luojaas ajatella voi? Laula'os sä ilomielin: Suuret ovat Luojan työt. Ylistäös kiitoskielin Herraa läpi päivät, yöt! rt Aika rientää, vuodet vierii ijäisyyttä kohtahan. Ihmislapset hyörivätten toimissansa Luojahan Näin sen sääti. Hän myös yksin tietää, mikä parhain lie, Mihin kunkin ihmisraukan kohtalo ja onni vie.
"Minun ei ole kunnia," alkoi rouva Bernhard vanhan tavallisen käsikirjan mukaan, "minun ei ole kunnia olla tuttu täällä vaikka asun kadun toisella puolella." "Vai niin, onko hän katteinin rouva; olkaa hyvä ja istukaa, rouva kulta," virkkoi rouva Miller, joka mieltyi tuon ihmisraukan ulkonäköön, vaikka se olikin vaalea ja laihtunut; "istukaa ales!"
Minkä pisti pistoksiksi, Minkä luhtoi luunvaloksi, Minkä hammasten kivuksi, Minkä äijytti ähyksi, Minkä muuksi turmioksi. Sainpa kyitä kymmenkunnan, Kääryn mustia matoja. Kynsin kyitä käännyttelin, Käsin käärmeitä pitelin, Mull' on kynnet kyynveriset, Käet käärmehen taliset, Niillä puskun pään puserran, Niillä tapan tauin nuolet Hiviöstä ihmisraukan, Emon tuoman ruumihista.
Hänen katseensa, odotusta täynnä, oli kiinitetty avonaiseen ikkunaan ja herra Markus ajatteli itseksensä, että tuon ihmisraukan ensimäinen voiman ponnistus omin päin olisi hyppäys matalasta ikkunasta: hän katoisi, näyttämättä enää milloinkaan itseänsä, niin pian kuin mahdollista olisi, armeliaista sydämistä, jotka oli kohdannut, poistaaksensa oman ja kurjuutensa muiston.
Mutta mikä on sanottu, se on sanottu, ja serkku voi jatkaa kertomalla säädyllisemmistä asioista. Tunnustan olevani utelias kuulemaan, miten kreivitär Ester tulee toimeen tuossa ylhäisessä suvussa. Pelkään hänen, ihmisraukan, vielä saavan tarpeeksi tekemistä lapsipuolensa kanssa.
Niin tulee hän mamman luokse koko kortteli täynnä makeimpia ja tuleentuneimpia perusjohteita, niin että vesi suuhun valahtaa ja koko herkku maistuisi hyvältä ja olisi ratkaistu muutaman tuokion kululla vaan silloin me suvaitsemme ja pakoitamme tuon ihmisraukan noukkimaan varaston murena murenalta ja tutkimaan jokaisen hiukkeen kultavaakalla. Se on kuitenkin huvia.
Sen jälkeen kuin kartano oli myyty, eivät moisioiden vuokraajat osoittaneet häntä kohtaan paljon muuta kunnioitusta, kuin mikä juuri oli välttämätöntä, ja nimittivät häntä keskinäisissä puheissaan "hupsuksi", liioin tietämättä miksi, mutta varmaankin siksi, että he maalaisvaistollaan ikäänkuin tunsivat hänen kasvavan sairaaloisen hentomielisyytensä, hänen kiihtyneen haaveksivaisuutensa, koko tuon onnettomuuden järkyttämän ihmisraukan sekavan sieluntilan.