United States or French Polynesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minussa syntyi tuskallinen yksinäisyyden tunto ajatellessani, kuinka Hugh ja minä, jotka nyt olimme yhdessä ja koko elin-aikamme olimme yhdessä olleet, pian eroisimme toinen toisestamme; ja kuinka kaikki entisyyden herttaisuus pian katoisi synkeyteen aivan niinkuin meri meidän takanamme, joka alussa jätti jälkeensä pientä karetta, pienen juovan vaahtoa, mutta pian ei mitään ollenkaan ja että Hugh näytti olevan yhtä huoleton kuin meri.
Se katoo useinki wiriällä imettämällä. Ellei katoisi, niin pidetään rinnalla lämmintä saipuasta ruis= eli ohrajauhoin ja weden kanssa tehtyä puuroa. Taikka tehdään woidetta hienotuista saunakukista suolattoman woin kanssa. Taikka sulataan luoti puhdasta potaskaa korttelissa wettä ja pidetään siinä kasteltuja lämmitettyjä riepuja rinnalla.
Vaikka kielet korkeatkin Ymmärrätten, yhtä kaikki Suvaitsette Suomen kielen Kasvamista, karttumista, Annatten apusanoja, Valmistatte valkeutta Syänmaissa syntyneille Kaunihilla kirjoillanne, Että peittyisi pimeys, Sumu kansasta katoisi. Että valkeus vapaasti Leviäisi lentämällä Linnun siivillä sijahan.
Kaikkipa käet katoisi, Ilolinnut liikahtaisi Tämän kunnahan kukulta! »Paitsi sitä», lisää hän vielä, »en joudakaan kesäisiltä kiireiltäni: Marjat on maalla poimimatta Lahen rannat laulamatta, Astumattani ahoset, Lehot leikin lyömättäni!» Mitähän Pohjolan neito tarkoittaa näillä sanoilla?
"Ihmislapsi istuvi, Kokoo huhun kertomia Ja ne kirjaan piirtävi, Mi on mailman historia. "Näistä värsyistä me kiitämme erästä viisasta ystävää, ja eräs toinen täydensi ne seuraavalla tavalla: "Joll'ei ihmislapsi poimisi Pisaroita ajan merestä, Kaikki tuulen tavoin katoisi Kuiluun ijäisyyden mailmasta.
Noin puhuvi suuri surma, Aika tauti arvelevi Talon aittojen takana, Mäen alla männikössä: "Kenenpä tapan talosta, Tapanko tytön talosta?" "Jos tapan tytön talosta, Katoisi hiiri hinkalosta, Rotta ruokahuonehesta, Jäisi sulhoset surulle, Poikaset pahoille mielin. En tapa tyttöä talosta!" Surma hiihti suota myöten, Tauti talvitietä myöten.
Mahdoton on kuvata, kuinka syvästi muistan sitä havaintoani, että nyt olin kokonaan ilman toivoa; sitä häpeää, jota tunsin tilani vuoksi; sitä nuoren sydämeni surkeutta, kun täytyi uskoa, että päivästä päivään kaikki, mitä olin oppinut ja ajatellut ja mikä oli ilahuttanut minua taikka virittänyt mielikuvitustani ja kilvoitushaluani, katoisi minulta vähitellen eikä koskaan enää tulisi takaisin.
Noin puhuvi suuri surma, Aika tauti arvelevi Talon aittojen takana, Mäen alla männikössä: "Kenenpä tapan talosta, Tapanko akan talosta?" "Jos tapan akan talosta, Uni uunilta katoisi, Penkiltä perä leviä, Toruja talon tuvasta, Kalkuttaja karsinasta. En tapa akkoa talosta!" Surma hiihti suota myöten, Tauti talvitietä myöten.
Vähän aikaa vielä, puolen hetkeä vaan, ja huone katoisi näkyvistä, ja tuo haikea suru syttyi uudelleen hänen sydämessänsä, jäädäkseen siihen kauvaksi aikaa. Voi, nyt hän jo, vaikka vielä oli toivon häivä jälellä, tunsi tuon kalvavan kärmeen, jota nimitetään katumukseksi; hän vaaleni, hän vapisi, ja tuskissaan hän vaikersi: "voi, Vilho, jospa et ensinkään olisi esitellyt tuon lipun nostamista!
CLAUDIO. Kunniani nimessä sen lupaan; ja mitä kerran lupaan, siitä en poikkee vaihka katoisi tämä mailma. Mutta huomakaat toki: Te olette tottunut katsomaan ihmishenkeä kovin turhaksi, ja taitaisitte nyt, koska niin soveltuis, jollain keinolla temmasta mun povestani sen, jonka kerran annoitte mun pitää, nyt koska kohtalonne on mun vallassani.