United States or Taiwan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Verkalleen poistuu hän kivistä polkua ja kotiinsa laskeutuu. Ja kaski jää siihen tuleentumistaan odottamaan, ja ruis kahahtaa hänelle suopeaksi vastaukseksi, leudon suvituulen tähkäpäitä hellästi silitellessä. »Lumi lehteen satanut on kuolinvuoden enne» sanoivat vanhat. Mistä saivat he aiheensa tähän taikaan? Meri oli eilen vielä sininen ja valoisa. Puisto sen niemessä oli vihreä ja lämmin.
Jo ensi silmäyksellä näki, että oltiin vanhassa talossa. Rannasta vei pihaan miellyttävä polku, kulkien pellon keskitse, jossa nuokkui kellahtava ruis. Kartano, johon kohottiin, oli vakavan ja rauhallisen näköinen, niinkuin vanhat herrastalot tavallisesti ovat.
Ja kun hän käveli lähemmäksi pikku tupaa, rehotti siellä perunamaa niin rotevana ja uljasvartisena, kohotellen uljaita varsiansa taivasta kohden illan kalpeassa, niin tuntuipa Jaakosta silloin ikäänkuin ruis halmeella ja perunamaa olisivat yhtyneet yhteen tuumaan ja illan siimeksen kannattamana kuiskanneet hänelle: elä epäile Jaakko!
Vaan aina tulee hän häntä mielessään pitämään, aina antamaan haavan vuotaa, kunnes veri on kuiviin juossut. Hän nousi ylös, kuivasi kyyneleensä ja nousi pihaan. Ruis alkoi jo kellastua ja oli mennyt lakoon paikoitellen. Metsä ja talo seisoivat mustina ja syksyisinä kajastavaa pohjoista taivaanrantaa vasten. Alkaa taas syksy, tulee se talvi... Hän tuli verannalle ja meni siitä ylisille.
Kun siinä heilimöi ensimmäinen ruis, oli vaarin silmän päällä jo ikuinen jää, niin paksu, ettei kirkkainkaan paiste enää kuumottanut sen pimeyteen. Suvisina sunnuntaipäivinä kuletutti hän itsensä lapsilla viljelyksen ääreen ja istui siinä ojanreunalla kuunnellen tähkien kahinaa ja hengittäen heilimon lemua. Tulihan tietoon, minkä uhrauksen ukko oli tehnyt.
Ruis tuoksui hauskasti ja heilimöi parhaillaan, ja sen sisässä sinerti aina vähän matkan päässä jokin ruiskukka. Kun tuulahdus tuli, huojahti ruis ja sihisi hiljaa. Elli sitä katseli ja taittoi aidan yli muutaman tähkän. Sivusilmään näkyi yhä likemmäksi lähenevä valkoinen lakki. Ne olivat jo melkein kohdalla, mutta Elli ei ollut huomaavinaan. No, Elli? sanoi isä.
Hänelle näet johtui mieleen joku vuosi lapsuutensa ajasta, jolloin ruis ei kasvanut pitemmäksi, kuin että hyvästi täytti puukenkien yli, sanoi hän, ja monilla tarpeettomilla sanoilla kertoi hän äitistään, joka seisoi itkien ovessa nähdessään piikojen haravoivan sitä rehuna kokoon, panematta edes kuhilaillekaan.
Nyt tehtiin kaksinkerroin heinä, kaksinkerroin lisääntyneelle karjalle, ja Mari ja tyttö auttoivat Jaakkoa siinäkin minkä voivat. Kun heinä oli tehty, tuli toiset tuumat. Ruis halmeella oli lyykistynyt melkein maata myöten kumollensa, sillä se ei voinut suorana seisoa sen raskaan taakkansa kanssa, jonka se oli viime aikoina saanut tähkiinsä.
Hän mummonsa kanssa tuolla On torpassa Kaunis-Maisu. Niin köyhä ja raihnas on mummo, Niin tyttö arka ja vaisu. Ruis kypsänä raskain tähkin Se nuokkuu ikkunan alla. "Voi, lasta ja voi, mua, raukkaa! Tänä yönä on viljassa halla". "Ja hei, pojat, sirpit käteen, Ja hei, pojat, sukkelat työssä! Me Maisun mummolle viljan Nyt leikkaamme talteen yössä!"
Talo ennen kesää myytiin huutokaupalla. Silloin siitä Kukkosen suku haihtui ja uusi asukas tuli Rissalan pitäjästä. Mutta ei se siinä menestynyt, vaikka oli uopea ja rikas. Ensi juhannuksena kaatoi karhu kaksi lehmää ja rukiinpanoaikana hevosen, kylän hevosella piti ruis panna.