United States or Mauritania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Emäntä taas puolestaan antoi mummolle rouvan arvonimen sentähden, että mummo aina maksoi hyvin hyyryn, ja piti huoneen siistinä ja hyvässä kunnossa, niinkuin myöskin sentähden, ett'ei mummolla ollut lapsia, pieniä eikä suuria. Emännällä ei koskaan lapsia ollut ja niinmuodoin ei hän juuri olletikin reuhaavia lapsia oikein hyvillä silmin katsellut.
Kerttu, älä tällä hetkellä puhu mummolle enää mitään siitä asiasta. Odota siksi kuin hänen mielensä lauhtuu. HELKA. Mitä kuiskuttelet siellä, Ilona? Pois, latoon tuonne lapsinesi. Ja heinille nukkumaan nyt kaikki. Sinä myöskin, Kerttu. Taikka jäähdyttele vaan ensin luontoasi täällä ulkona, jos niin tahdot. Mutta älä puhu minulle sanaakaan enää siitä miehestä, muista se. HOMSANTUU. Hyvästi, mummo!
CONSTANCE. Niin, mene, poika, mummon tykö, mene! Kuningaskunta anna mummolle, Niin mummo luumut antaa, kirsikat Ja viikunat! Oi, mikä hyvä mummo! ARTHUR. Vait, äiti hyvä! Oi, jos haudass' oisin! En ole moisen melun arvoinen. ELEONORA. Laps parka itkee, noin kun äiti herjaa. CONSTANCE. Jos herjaan taikka en, niin herja teihin!
Viimein lahjoitti hän äitillensä koko joukon pieniä kaluja, joista mummolle ei ollut muuta arvoa kuin minkä ne saivat siitä, että antaja oli hänen ainoa tyttärensä. Vihdoin meni mummo tuhansittain siunaten tytärtänsä ja niitä, jotka ottivat hänen lapseksensa. Kamreeri rouvinensa jättivät myös sydämellisesti hyvästi vanhuksen, joka niin kernaasti ja kiitollisesti luopui kaikista oikeuksistansa,
Kirjoitettuansa hän taittoi sen kokoon ja ojensi mummolle. Mattikin oli vetääntynyt ovelle. "No, hyvästi nyt Matti", sanoi mestari, puristaen Mattia kädestä. Matilta pyöri vedet silmistä hyvästi jätellessä mestariansa. Siitä huomasi mummo, että poika oli ennättänyt taloon perehtyä ja isäntäänsä rakastua, ja nyt sai taas erota, lähteäksensä outoa tulevaisuutta kohden astumaan.
"Kiitos Jumalan! että wielä sinut näin, että wielä saan sanoa sinulle wiimeiset jää=hywästini! Kauan ei ole enää aikaa. Kiitos, Jaakko, kaikesta rakkaudesta ja hywyydestäsi, jota alati olet minulle osoittanut. Walwo lastemme kaswatusta ja kaswata heitä Jumalan pelwossa! Kiitos isännälle ja mummolle, jotka olette olleet minulle toinen isä ja äiti ja aina minua rakkaudella kohdelleet. Kiitos kaikille! sillä kaikki owat olleet minulle niin hywiä.
Kun syöt ja olet iloinen, niin poikasikin siitä lihoo. Ka, sehän valvoo! Tutuu! Ataa! ataa! Tuletko mummolle? Kyllä sinusta vielä laukunkantaja tulee! Marja heittihe penkille ja purskahti hillittömään, epätoivoiseen itkuun. No, nyt se taas! Elä nyt! Mikä sinulla on hätänä? Sano, puuttuuko sinulta mitään? En minä jaksa tuota tuommoista nähdä.
Me teimme ehtoolla ennen hänen lähtöään sopimuksen. Puhuttuamme kaikki mitä minä juuri teille kerroin, tulimme tänne rantaa pitkin kävelemään ja istuimme tällä penkillä. Minä en enään itkenyt, kuuntelin surumielisenä mitä hän sanoi... Hän sanoi oitis palaittuaan tulevansa meille ja ellen minä luopuisi hänestä, niin tulisimme mummolle kertomaan kaikki.
"Mitä mieltä olette siis, rupeanko keittäjäksi vaiko entiseen toimeeni?" "Minä tulen kanssasi, ja puhun rouvan kanssa." Mummo läksi Elsan kanssa maisterin asuntoon ja pian he olivat molemmat maisterin rouvan luona lastenkamarissa. Rouva, nähtyänsä Elsan ja mummon tulevan, meni heti mummoa vastaan, antoi kättä ja käski istumaan. "Mitäs kuuluu nyt mummolle?" kysyi rouva.
Meillä oli waan pienoinen ajoreki ja kun se sai mummon takapainokseen, rupesi se keikkumaan aiwan pystyssä, paljon lumen tähden. "Ei nyt sowi; tulkaa tänne rekeen! reki ei pysy kohdallaan teidän kannaksilla ollessanne", sanoin mummolle. "Menkää te waan, kyllä minä täältä pääsen, kun kontti on poissa; nyt on niin paha keli", esteli mummo tuota asemamuutostansa wastaan.