United States or Somalia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä en tunnekaan. ANNA. Sievä tyttö ja varakaskin. LETTO. No olisit, Janne, pannut sen rahan rintaasi, mennyt tytön luo ja kysynyt: Eikö passaisi lähteä parikseni? NEITSY JANNE. Pidätkö sinä minua tyhmänä vai puuttuuko sinulta itseltäsi ihmisen ymmärrys? ANNA. Janne ei tahdo komeilla rintarahallaan. LETTO. Olipa se rinnassa eilen pestauksessa. NEITSY JANNE. Mitäs, jos siellä.
Maalle ennemmin, tahi johonkin muuanne. Hän tahtoo pois kotoa, sanoi äiti ja katsoi isään. Eikö sinulla ole hyvä olla täällä vanhempiesi luona? kysyi isä. Liiankin hyvä. Saat kaikkea, mitä ikinä mielesi tekee. Vai onko valittamisen syytä? Puuttuuko sinulta jotain? Fanny loi silmänsä alas, hiveli kirjaa, joka oli hänellä kädessä eikä virkkanut mitään. Sano pois, sano! Puuttuuko sinulta jotain?
Mutta hän ei koskaan kysy mitään häneltä, ja kuin hän jollakin tavoin kierrellen on saanut tietää jotakin tytön tahtomista, niin ukkopaha panee sen toimeen tylyllä, ynseällä tavalla, ikään kuin hän ei kärsisi mitään vastustelemista. Ja perästä päin on hän aivan kuin kuumeessa, ennen kuin hän on saanut tietää, oliko hänen toimensa oikea vai puuttuuko siitä vielä jotakin.
Minua itseäni vaivaa paino sydämen tienoilla ja tunne lähestyvästä vaarasta vääjäämättömästä vaarasta, joka on sitä kauheampi, kun sen laatua ei saata tietää. Ja puuttuuko minulta sitten syytä sellaiseen tunteeseen? Minun tarvitsee vaan ajatella niitä monia tapahtumia, jotka kaikki osoittavat jonkun turmiollisen voiman toimivan ympärillämme.
XIX. "Eiköhän kaikissa näissä tapauksissa mieleen-muistuminen voi tapahtua joko yhdennäköisyyden taikka erinäköisyyden kautta?" "Voi kyllä." "Mutta kun yhdennäköisyyden kautta jonkun mieleen jokin muistuu, eikö hänelle välttämättömästi käy niin, että hän tulee miettineeksi, puuttuuko vai ei jotain siihen yhdennäköisyyteen katsoen, mikä tällä on hänen mieleensä muistuneen kanssa?"
Patrunessa tuli ystävällisesti vastaan ja kutsui heidät omaan kamariinsa. Täällä Iiri tunsi itsensä rohkeammaksi kuin vierashuoneissa, ja kun patruuna tuli sisälle, sanoi hän ujostelematta: »Olipa hyvä, että patruuna oli kotona, sillä patruunalle minulla nyt oikeastaan on asiaa.» »Vai niin. Puuttuuko koulusta jotakin?»
»Olet oikeassa, Regina», vastasi hän. »Jo sinunkaan tähtesi en saa heitä ärsyttää.» Hän näki kuun valossa, kuinka tytön kasvoille lehahti tumma punastus. »Minun tähteni, herra?» sammalsi Regina. »En tiedä, mitä tarkotatte?» »Hyvä, hyvä», vastasi Boleslav torjuen. »Mutta mitä aioinkaan kysyä, Regina, oletko tyytyväinen palveluspaikkaasi? Puuttuuko sinulta mitään?» Tyttö tuijotti häneen vaieten.
Ei osattu tulla pyytämäänkään, eikä kukaan tullut kysymään, että oletko mitä vailla, että puuttuuko mitä ... vaan silloin piti tulla, kun ne karhut siihen viimeiseen vimmaansa nousivat ja alkoivat aivan ihmeitään tehdä ... niin silloin sanoi eukko, että nyt ei auta muu kuin mene viemään sanaa, että tulevat auttamaan. Enhän minä ... kukas sinne?
Kun syöt ja olet iloinen, niin poikasikin siitä lihoo. Ka, sehän valvoo! Tutuu! Ataa! ataa! Tuletko mummolle? Kyllä sinusta vielä laukunkantaja tulee! Marja heittihe penkille ja purskahti hillittömään, epätoivoiseen itkuun. No, nyt se taas! Elä nyt! Mikä sinulla on hätänä? Sano, puuttuuko sinulta mitään? En minä jaksa tuota tuommoista nähdä.
"Mitenkäs on taas tämän?" sanoi hän: "havaitsemmeko me jotakin tänkaltaista noihin puihin katsoen ja muihin yhdennäköisiin, joista puhuimme? Näyttävätkö ne meistä olevan niin yhdennäköisiä kuin se, joka on itsessään yhdennäköinen, vaan puuttuuko niiltä jotakin, niin ett'eivät olekaan senkaltaisia kuin se, joka on itsessään yhdennäköinen?" "Puuttuu paljonkin," sanoi hän.