United States or Costa Rica ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Saatamme Zeyn kautta," sanoi Simmias, "ihan varmaan." "Tiedämmekö myöskin, mitä se on?" "Tiedämme kyllä," sanoi hän. "Mistä olemme tiedon tästä saaneet? Eiköhän juuri niistä, joista puhe oli? Nähdessämme yhdennäköisiä puita, kiviä ja muita senkaltaisia, emmeköhän näistä tulleet tuota yhdennäköisyyttä huomanneeksi joksikin muuksi kuin ne?
Yksi syy siihen, että he vielä olivat neitoja, oli ehkä se, että he ulkonäöltään olivat niin yhdennäköisiä, että kosija olisi ollut kahdella päällä minkä heistä hänen tulisi valita ja olisi mahdollisesti voinut pelätä että, jos hän yhden valitsisi, hän seuraavana päivänä ehkä vahingossa suutelisi toista.
"Mieheni ei ollut silloin kotona", vastasi Dora, ja tunsi itse, että sanoi jotain hyvin tyhmää ja lapsellista. Julia neiti avasi ihmetellen suuret silmänsä. "Vai niin ... jaha ... hänhän on tavallisesti aina kotona ... ainakin oli hän kotona, kun minä lähdin... No niin, sehän on samantekevä, se ei tietysti ollutkaan hän ... mutta on ihmeellistä, miten yhdennäköisiä ihmiset saattavat olla."
Ja tässä paholaisen kaupungissa ovat kaikki kadut aivan yhdennäköisiä minun olisi taitanut pitää kääntyä vasempaan käteen, silloin kuin käännyin oikeaan, niin olisin majataloni löytänyt! Ja että senkin lemmon paikan nimi piti unhottaani! Se juuttaan riita, siitä ei ole muuta kuin alinomaista harmia ja vastusta.
"Meillä on siis täytynyt olla tieto itse yhdennäköisyydestä semmoisenaan ennen sitä aikaa, jolloin me ensi kerran nähdessämme yhdennäköisiä kappaleita, tulimme huomanneeksi, että ne yrittävät olla itsessään yhdennäköisen kaltaisia, vaikka niiltä jotain puuttui?" "Niin kait."
Ne ovat tuossa univormussaan niin yhdennäköisiä, että niitä on mahdoton toisistaan tuntea, jos ei kasvoja näe, ja vaikea se on välistä sittenkin. Ilmekin on kaikilla yhtäläinen. Se sama alkaa jo näkyä Laurin ja Hagmanin kasvoilla. Se on nyt kai sitä »jumalallista» kirkastusta. En minä sinun sijassasi heitä pilkkaisi, vaan menisin puhumaan heidän kanssaan, sanoi ruustinna hiukan paheksuen.
Isä oli pienenlainen, vähän kumarahartiainen mies, ja hänen palttoonsa kaulus oli pystyssä. Kädessään oli hänellä päästään koukistettu meren ruoko. Sisaria oli kaksi, jotenkin yhdennäköisiä. Molemmat he olivat puetut aivan samanlaisiin vaatteisiin. Vanhempi oli vähän vakavamman ja kuivemman näköinen.
"Minä havaitsin, että lapsen ja Davyn silmät ovat aivan yhtäläiset". "Clara!" lausui Miss Murdstone, nousten vihaisesti, "te olette välisti täydellinen houkkio". "Rakas Jane'ni", muistutti äitini. "Täydellinen houkkio", lausui Miss Murdstone. "Kuka muu rupeisi vertaamaan veljeni lasta teidän poikaanne? He eivät ole ensinkään yhdennäköisiä. He ovat aivan erinäköisiä.
"Mitenkäs on taas tämän?" sanoi hän: "havaitsemmeko me jotakin tänkaltaista noihin puihin katsoen ja muihin yhdennäköisiin, joista puhuimme? Näyttävätkö ne meistä olevan niin yhdennäköisiä kuin se, joka on itsessään yhdennäköinen, vaan puuttuuko niiltä jotakin, niin ett'eivät olekaan senkaltaisia kuin se, joka on itsessään yhdennäköinen?" "Puuttuu paljonkin," sanoi hän.
Hän kyllä tunsi jokaisen kyyhkysen ja pienimmänkin kananpoikasen nimen, vaikka ne Helkan tottumattomissa silmissä olivat kaikki yhdennäköisiä. Kaikki oli uutta ja hauskaa nähdä, ja kun oli kuljettu ympäri kaikkialla, yhdyttiin seuran toisiin jäseniin ja ruvettiin kaikin krokettia pelaamaan pihamaalla, joka portaitten edestä oli tasoitettu sileäksi kentäksi.