United States or Turkey ? Vote for the TOP Country of the Week !
HELKA. Kovin näytät vielä nuorelta ja kuitenkin olet jo noin onneton. Eikö sinulla ole ketään maailmassa, joka sinusta pitäisi huolta? Vanhempia, sukulaisia, taikka tuttuja edes? HOMSANTUU. Ei ketään.
HOMSANTUU. Päästä minut, Risto, kyllä hän tulee. Parin päivän päästä saat minusta tietoja, hyvästi siksi. RISTO. Onko se varma? HOMSANTUU. Luota siihen. Nyt hän jo tulee. RISTO. Hyvästi sitten niin kauaksi! Mitä viivyt siellä niin myöhään? Tule pois nukkumaan jo. HOMSANTUU. Mummo, kuule! Rakastatko minua vähääkään? HELKA. No, hei, lapsi! Miksi sitä noin rajusti kysyt. Tietysti minä sinua rakastan.
Kaksikymmentäviisi penniä kappa. TOPPO. Päästäpä, Risto, minua likemmäksi. Paremmin minä kumminkin osaan tyttöjen kanssa leikkiä laskea kuin sinä. HOMSANTUU. Perunat ovat hyviä. Tulkaa katsomaan. Ofilia mansulalii, Ofilia mansulalii. Muistatko vielä sukusi kieltä, sinä mustasilmä murheenlapsi? Ala bingelibii, ala dackeli dii, Saridoo! Ala hingeli bii, ala danckeli dii, Saridoo!
HOMSANTUU. Noin kiehunee kielesi vielä kerran pirun pihtienkin välissä. TOPPO. Ei, Risto, lähdetään pois. Tuolle myrkkyhampaalle ei kannata suutansa pieksää. RISTO. Jahka minä koetan. Kerttu kultani, kanamarjani, punakukkani, sokeritokkani, tule paiskaamaan kättä ja sano: pois vihojen vimmaukset, puhas siunaus sijahan!
HOMSANTUU. Minä en tahdo tulla, kuuletkos, minä en tahdo! Laske minut irti! sinä pakanan pallinaama, taikka minä puren sormesi poikki. RISTO. Kerttu! HEIKKI. Siivolla, siivolla! Herran poika, niin hän riehuu kuin Penttinen pappilan kaivossa. Kas, kas, kuinka terävät kynnet sillä on. Kiusan kappale! HOMSANTUU. Annatko mun olla.
JOHANNA. Eikö se ole Homsantuu? KATRI. Toden totta. Hän se on. LAURA. Aivan selvästi. Jo minäkin hänet tunnen. LOTTA. Homsantuuko tuo? Ei ikipäivinä. Homsantuuta ei ole nähty kaupungissa puoleen vuoteen, mistä hän nyt sitten niin äkkiä olisi tuohon pyrähtänyt. JOHANNA. Sitä en tiedä, mutta hän se vain on. Lähetä, Katri hyvä, joku käskemään häntä sisään.
Ei hänellä ole hätäpäivää. Työtä saa niin paljon kuin tahtoo tehdä. HOMSANTUU. Niin, mutta RISTO. Ei hän minua kaipaa, älä sitä pelkää. Kiittää vain, kun pääsee. HOMSANTUU. Sinusta miehestään! Kuinka se on mahdollista? RISTO. Usko, jos tahdot, mutta niin on asiat. No, mitä tuumaat? Lähdemmekö yhteen matkaan? HOMSANTUU. Kun kysyn mummolta. RISTO. Mummolta?
Minä olen niin kiukkuinen ja minulla on niin kauhean häijy luonto. HELKA. Ja minkä tähden sinä häntä vihasit, Kerttu? HOMSANTUU. Minkätähden häntä vihasin? Niin, minkätähden! Kaiketi vain sentähden, että häntä ennen niin äärettömästi rakastin. HELKA. Oliko hän sinut pettänyt? HOMSANTUU.
Tule vaan lähelle, niin RISTO. Ettäkö sinua pelkäisin, sitten? Johan nyt. Syliini sinut sieppaan, ennenkuin tiedät asiastakaan. HOMSANTUU. Anna minun olla, taikka noidun sinut suin syteen, päin saveen, jotta silmäsi kellelleen jäävät. RISTO. Ethän sinä edes osaa noitua. Tuossa saat, tuossa, tuossa ja tuossa RISTO. Voi, lasta. Perunoillako luulet aikamiehen voittavasi? Entäs nyt entäs nyt ?
Hyvästi, te kaikki. Minua ette enää näe. Parempi olla järven pohjassa siikojen sisarena, kuin tuommoisten kovasydämisten sukulaisten parissa. No, hei! Sainpa kuin sainkin sinut käsiini. Jo minä arvasin, ettei sinua muualta ollut etsiminen kuin Niittylän heinäladosta. HOMSANTUU. Kuinka on silmiesi laita, Risto? Tuletko tottakin sokeaksi? RISTO. Pahaa pelkään.