Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Mummo, jos suinkin voit, niin paranna hänen silmänsä, muuten en koskaan enää saa rauhaa. HELKA. Minkätähden sinä hänen silmiinsä multaa heitit, lapsi? HOMSANTUU. Kun minulla on niin paha luonto, mummo. Minä vihasin häntä, raivokkaasti aivan, ja minä tahdoin saattaa hänet turmioon. Olisi vain ollut ase kädessäni, varmaan olisin hänet kuoliaaksi lyönyt.
HOMSANTUU. Vai olet sinä äitisi kaima. Ja sinä, poikaseni, sinä varmaan olet isäsi kaima. POIKA. Ei, minulla on oma nimi: Herman Gabriel. HOMSANTUU. Meistä varmaan tulee hyvät toverit, Herman, uskotko sen? HERMAN. Kyllä. Ja minä osaan jo laittaa perunapaistikkaitakin, mutta Ilona ei osaa. Mitäs ne tytöt semmoisiin pystyisivät.
Heinissä makaamme tuolla paremmin kuin höyhentyynyillä. ILONA. Muori, näetkö tuolla on joku pitkällään puun alla. HELKA. Totta maar', siellä on ihminen. Hei, kuka se? HOMSANTUU. Maan mato, tuonen toukka, kalojen ruoka. HELKA. Kies'avita, jopa sinä olet meitä melkein kurjempi. Mistä olet, poloinen? HOMSANTUU. Mistäkö olen? Niin, sanoisin, jos tietäisin.
Sitten nuo mustalaiset, kelvottomat, olivat vielä tehneet taikoja ja panneet Väänäsen juomaan niin pahanpäiväisesti, että muutamassa vuodessa hävitti talonsa ja kaikki. Viinaan hän viimein kuolikin. JOHANNA. Ja jätti lapsensa turvattomana maailmanrantaa polkemaan. Homsantuu parka! Ehkä hänellä kumminkin olisi ollut äidin luona parempi.
Oikein sydämeni sävähti, vaikken ole juuri mikään pelkuri. Entä kun sillä vielä on silmät auki, sehän siinä on kaikkein kamalinta. Niin, älä minuun noin tuijota. Ei minulla ole veden pisaraakaan. Kourassaniko sitä toin, kun en astiaa löytänyt. Uhhuh, vieläkin pöyristyttää. Kuuluu tietävän pahaa, kun ruumiin silmät jäävät auki. Hän toisia jälkeensä kutsuu, sanotaan. HOMSANTUU. Juuri niin.
TOINEN POIKA. Ettemmekö sinun sukuperääsi tuntisi, Homsantuu? Mustalainen äitisi oli. KOLMAS POIKA. Ruumenpurnu, tervatynnyri, sylttysammio Kyllä minä niille opetan. Pakenetteko siitä, vai? Semmoisia nulikoita. Koettakaapas vielä tulla tänne. Mitä sinulle kuuluu? RISTO. Minä sinut pelastin noilta pojan pahuksilta. HOMSANTUU. Turha vaiva. Niistä olisin kyllä itsekin selvinnyt.
HOMSANTUU. Kiitoksia, mummo! HELKA. Mutta tiedä myöskin: jos hän vielä kerran sinut pettää, silloin minä hänet surmaan. HOMSANTUU. Jos hän vielä kerran minut pettää, niin sinä et häntä surmaa, vaan minä. Esirippu. NELJ
Sanovat Jumalansa meitä kironneen ja ikuiseen maanpakoon tuominneen. Ja yhtäkaikki pitäisi meidän käymän kirkossa, ja palveleman tuota Jumalaa. Kyllä kai! Kuinka olikaan asia? Sinä tahdoit minua auttamaan sitä miestä, joka sinut on pettänyt? Laittamaan voidetta hänen silmilleen? HOMSANTUU. Niin, mummo, jos vain suinkin voit sen tehdä. HELKA. Voisin kyllä, mutta minä en tahdo.
RISTO. Mitä sinä täällä teet? RISTO. Mitä sinä täällä teet, minä kysyin? HOMSANTUU. Tulin ottamaan sinulta jäähyväisiä, Risto. RISTO. Jäähyväisiä? Vai niin. Olkoon sitten, koska et muuta tahdo. Pahaan aikaan sinä vain saavuit. HOMSANTUU. Kuinka niin? RISTO. Olen tässä juuri poislähdössä. HOMSANTUU. En minä sinua kauan viivytä. RISTO. Etkö? No, se on toinen asia. Mutta sinä näytät niin oudolta.
Tulkaa nyt kimppuuni jok'ainoa, minä en teitä pelkää. Minä huudan sittenkin, että kajahtaa korvissanne: Risto on sanansa syöjä, valansa rikkoja, kunnottomin konna, pahin petturi auringon alla. JOHANNA. Suuri Jumala, etkö sinä puolusta itseäsi, Risto? Kiellä häntä jo viimeinkin; masenna tuo käärme, joka sylkee maihin myrkkyänsä. HOMSANTUU. Kiellä? Masenna? Minuako? Oho!
Päivän Sana
Muut Etsivät