United States or Papua New Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä kyllä olen sanomista huomannut, eikä olet rangaistu, mutta minä olen sen huolellisesti salannut kaikilta ihmisiltä, saati sitte mummolta se totuus ei ole hänelle tarpeellinen tietää, eikä kukaan saa mummolle sanoa, mitä eno on tässä lausunut, ei lapsetkaan", sanoi Iikka, yhä riippuen onnettoman kasvinkumppaninsa kaulassa.
HOMSANTUU. Mummolta ja enolta, jotka nukkuvat tuolla ladossa. Heidän seurassaan meidän kaiketikin tulisi vaeltaa. RISTO. Helkkarissa! Vai on siellä ladossa ihmisiä. Puhutaan sitten hiljaa. Tule istumaan tuonne puun juurelle, Kerttu, niin saamme jutella, tuonne vähän kauemmaksi. HOMSANTUU. Miksi juuri sinne. Onhan tässäkin yhtä hyvä. RISTO. Ei, tule tuonne, niin supatan jotakin korvaasi.
Talvisin tämä nuori herra usein mummon mökissä vierasteli, sillä hänelle säännöllisesti joka käyntikerta ruokaa tarjottiin ja hän näyttikin siitä sortista olevan perin kiitollinen. Hänellekin kerran koitti päivä, jolloin hän kehui saavansa suorittaa viimeisen tenttaamin papiksi-pääsöä varten, siinä sanoi hän tarvittavan rahoja ja pyysi jonkun ei aivan pienen summan mummolta lainaksi.
Pian jäi Munkkiniemi, ja mummo nauroi: "Purkakoon nyt Munkkiniemen herra mökkiä; omansapa se on ja sinulla on sinun omasi." Pian otti Elsa mummolta toisen airon ja niin he soutivat kaksissa hengin tyyneessä ilmassa tuon jokseenkin pitkän matkan, Munkkiniemestä Pohjois-satamaan. Lastin purettua tuli hyvä joukko lisää tavaraa tuon tuvan nurkkaan ja Pohjois-satama sai yhden venheen lisää.
Tätä keskustelua pidettiin lastenkamarissa, ja rouva riensi kyökkiin. Hetkisen kuluttua tuli hän takaisin ja sanoi: "Muuttaahan se Katrikin, kuuluu jo olevan paikka." Elsa katsoi rouvaa silmiin ja rouva Elsaa. "En minä tiedä mitä minun pitää tekemän, kun te molemmat muutatte", sanoi rouva harmissaan. "Minä en voi mitään päättää, ennenkuin minä kysyn mummolta", vastasi Elsa.
"Onko teillä wilu?" kysyin mummolta, kun hän wähän tyyntyi. "Ei. Minä olen lämminnyt ja sulanut täällä peitossa ja minun on nyt niin hywä ja mukawa olla; mutta mielessäni liikkuu niin kummalliset tunteet, joita en osaa selittää. Te olette niin hywät Sanna=riepu!"
Vieras herra nauroi ja taputti ystävällisesti tyttösen pitkätukkaista pellavapäätä. "Kuinka te näin yksinänne asutte tällaisella rumalla salolla?" kysyi hän Esterin vanhalta mummolta. "Ah, hyvä herra," sanoi mummo, "täällä oli suuri ja vihreä metsä, kuin muutimme tänne, ja täällä minä tein oikein sieviä vastoja koivunoksista ja koreja juurista ja pajun vesoista.
Ei hänellä ole hätäpäivää. Työtä saa niin paljon kuin tahtoo tehdä. HOMSANTUU. Niin, mutta RISTO. Ei hän minua kaipaa, älä sitä pelkää. Kiittää vain, kun pääsee. HOMSANTUU. Sinusta miehestään! Kuinka se on mahdollista? RISTO. Usko, jos tahdot, mutta niin on asiat. No, mitä tuumaat? Lähdemmekö yhteen matkaan? HOMSANTUU. Kun kysyn mummolta. RISTO. Mummolta?
"No, ole niin hyvä ja mene kohta mummolta kysymään." Elsa pisti liinan päähänsä ja juoksi mummon luo. Mummo istui kamarissaan pesotuvan perässä; nähtyänsä Elsan hän nousi seisoalle ja sanoi: "Vielä tuonkin ihmisen silmät näkee!" "Ei mummokaan ole meillä kesäkauteen käynyt." "Kyllä olen aikonut sinne monta kertaa, vaan olen ajatellut, että tulisit itse.
Täytyyhän tytön päästä tunnonpintehestä", sanoi haudankaivaja hymyssä huulin. "Minulla ei ole rahaa itselläni mukana ollenkaan, vaan lainaan mummolta. Lainatkaapas nyt mummo!" Mummo veti villalangoista kudotun kukkaron taskustansa; siitä hän antoi Elsalle kaksi isonlaista hopearahaa vanhaa mynttiä. Elsa ojensi rahat haudankaivajan käteen. "Piisaako, riittääkö nämät?" kysyi hän. "Riittää ne.