United States or Ireland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos palkkaa ei olisikaan maksanut, olisihan kumminkin päästökirjan antanut", tuumiskeli Elsa. "Meillä ei vielä ole hätää mitään. Palvelukseen sinä kyllä pääset; olen minä sekin akka, että sulle palveluspaikan saan, ilman mamselin eli ruustinnan päästökirjaa." Samassa kuin mummo viimeistä sanaa sanoi, aukesi kamarin ovi, ja sisään astui Munkkiniemen rouva.
"Vahinko, kun ei tullut kirkossa oltua! Niille on tänään pitkään saarnattu ja hyvä saarna pidetty!" tuumi mamseli. "Oltiinhan aamukirkossa!" sanoi Elsa. "Jaa, silmien kanssa riitelemässä Munkkiniemen Liinan kanssa!" "Hm!" myhähti herra, vaan kukaan ei tiennyt mitä hän ajatteli, ja hän käännytti hevosen mamselin asuntoon.
Munkkiniemen kyökin seinällä, jossa Liina entiseen tapaansa hallitsi, riippui mökin avain. Liina se avaimen antoikin, eikä herrasväki mitään tiennyt, että he olivat tulleetkaan. Elsa meni suorastaan vanhaa polkuaan mökille, aukaisi oven ja astui mummon kanssa sisälle. "Mitä arvelette mummo, mitä näillä tehdään, ja mihin näitä pannaan?" kysyi Elsa.
Toisen puolen sai asunnoksensa Munkkiniemen nuori herra. Herra ja rouva Munkkiniemestä olivat poikaa katsomassa ja hyväksyivät paikan aivan mallikelpoiseksi pikku herralle. Nyt kun oli paljon muita palvelijoita, sai Elsa sisäpiian toimen; hän sai luvan palvella herroja. Hän heille kahvia kantoi, saappaat kiillotti, pesuvedet kantoi, vieläpä asiallakin juoksi.
Seuraavana päivänä tuli Munkkiniemen rouva kääsyillä ja renki toisella hevosella, jonka perässä oli kärryt ja kärryissä Elsan arkku. Elsa, nähtyänsä kyökin akkunasta, että hänen arkkunsa on rattailla, juoksi suoraa päätä pihalle ja alkoi auttaa rengin kanssa arkkua sisälle.
Kalua kaikenlaista toi mamseli mukanaan ja Elsa sai asua kesällä mamselin kanssa samassa huoneessa. Elsan mökistä tehtiin levähdyspaikka kävelymatkoilla tahi oikeammin metsäpirtti. Se oli Munkkiniemen herrasväen kesäkartanona, ainoastaan leikillä ja naurun vuoksi, mutta usein he sentään menivät mökin sievälle nurmikolle istumaan.
Hänellä oli vielä suurempi syy senkin tähden, kun Isakki oli tuleva kumminkin aluksi isällensä apulaiseksi, ja oleva alituisesti yhdessä perheessä ja äitipuolen silmien edessä. Munkkiniemen Elsa, hänkin täytti kolmannentoista ikävuotensa ja oli jo täyden ihmisen pituinen ja kokoinen.
Hiljaa hiipien ja väsyneenä saapui hän Munkkiniemeen. Kotinsa sijalla oli pelto, sinne ei hän päässyt, mutta vaikka kartanon tilukset olivat olleet muutoksen alaisina, oli siinä kuitenkin säilynyt monta hänelle lapsuuden ajoilta tuttavaa puuta, joihin kumminkin ajan hammas oli lyönyt leimansa. Hetkisen istahti hän Munkkiniemen maalla ja katseli ympärilleen sekä merelle että maalle.
Munkkiniemen piiatkin olivat tulleet kaupungin kirkkoon ja istuivat käytävän toisella puolella, ja keittäjätär julmisteli ja mulkoili silmiänsä mamselin ja hänen piikansa puoleen. Tämä ei jäänyt asian-omaisilta huomioon ottamatta.
Munkkiniemen herra käänsi kasvonsa vaimoonsa päin ja odotteli, mitä vastausta antaisi sisarellensa syytöksiin emäntä ja aviovaimo, jonka hän oli valinnut puolisokseen ja taloutensa hoitajaksi. "Hyvästi nyt! minä menen sinua häiritsemästä, sillä en minä tässä kuitenkaan näin ollen ole muuta kuin pahennukseksi." "No, Eveliina, odottakaa nyt!" sanoi herra.