United States or Suriname ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuulee alta korpikuusen äänen vaisun vaikeroivan: "Hoi, kuka hiihtäjä oletkin, auta miestä onnetonta! Petralla ajelin, petra katkoi ohjat, kaatoi pulkan, metsän kohtuhun katosi; pelastuin vähissä hengin. Nyt en tiedä tietä enkä paikkaa pakkasen käsistä."
Viikon tapaukset kerrottiin, iltapuolen vakavimmasta viettämisestä tuumailtiin ja ennen kaikkea tarkasteltiin nuoria neitosia, jotka siveinä, maahan luoduin silmin kulkivat sivuitse, vaan kuitenkin hengin hipiin mielivät yhtyä johonkuhun lähellä olevaan tuttavaan tai sukulaiseen, pysähtyivät keskustelemaan ja vastaamaan leikillisiin puhutteluihin, kunnes aina useampia heidän seuraansa liittyi, joten pian siellä täällä syntyi iloisesti häliseviä naisjoukkioita.
Kalpea poikanen astui hallitsijaa vastaan, otti viittansa taskusta vasuun verhotun räjähdyspommin ja heitti sen katukivitykseen. Räjähdys repi hänet kappaleiksi ja haavoitti kuolettavasti keisaria. Vähissä hengin Aleksanteri II vietiin Talvipalatsiin, missä hän samana iltana kuoli. Aleksanteri III nousi valtaistuimelle.
GAUNT. Ei, kurjuus vain se itseään näin ilkkuu; Minussa nimeni kun tappaa aiot, Niin nimeäni ilkun maireeks sulle. KUNINGAS RICHARD. Siis kuolevatko mairii eläviä? GAUNT. Ei, elävät ne kuolevia mairii. KUNINGAS RICHARD. Sa, kuoleva, mua mairit, sanoit sinä. GAUNT. Ei, sinä kuolet, vaikk' oon sairas minä. KUNINGAS RICHARD. Terveenä hengin ja sun sairaaks näen.
Heit' uskokaa sen mukaan, kunnon miehet, Ja sisään kuninkaanne päästäkää, Mi kiireen vaivoist' uupuneena hengin Nyt turvaa muurienne suojass' etsii. KUNINGAS PHILIP. Nyt mua kuulkaa, sitten vastatkaa. Täss', oikealla kädelläni, jolla Tään pojan laillist' oikeutta vannoin Pyhästi kaita, nuor' on Plantagenet, Tuon miehen vanhimmaisen veljen poika Ja hänen valtiaansa, maan ja kaiken.
Akan jättääpi alasti, Itse käypi kaprokissa, Raaki riippuupi selässä, Akka ilkosen alasti, Lapsi raukat ryökäleissä Värisee vähissä hengin Tuossa kylmässä tuvassa, Haikuisessa hökkelissä.
Vähissä hengin se näytti olevan, kun he alkoivat haalata ylös. Kalle ei enää miesten luota lähdettyään huutanut, mutta vapisi sitä enemmän pelosta, eikä uskaltanut kotiin tultuaan tulla huoneesen suoraan, vaan kierti pirttikartanon taakse ja asettui seinäviereen kuuntelemaan.
Helpommin hengitettiin, koska tiettiin: Jo Korven Kusta vangiks saatihin, Jo Siperian vuorien pohjaan vietiin, Mist' ei voi päästä hengin elävin. Mut onpa taas hän tänne osannut, Maan altakin nyt jälleen palannut Työhönsä vanhaan. Kädessäns' on rauta; Sill' ikkunalta luukun murtaa pois Poloiset nukkujat, ah, jospa auttaa, Unesta teitä herättää jos vois!
Kantaen Eestien onnettomuutta, Suojaten Eestien onnea uutta Eestien kanssa ma riemuan, huolen, Eestien eestä mä hengin ja kuolen. Eesti mä oon sekä Eestiksi jään, Kunnekka kalma mun peittävi pään'. Jäänlähtö Kääpän joesta. Kauvan kattoi rantoasi Lunten laajat peittehet, Kauvan kietoi aaltojasi Jäiden kylmät kytkyet.
Niin on silmäsi syvät, tummat Kuin on lampuet sydänmaan, Niin on tunteesi tulta täynnä Kuin ei Suomessa koskonkaan. Lämmön hehkua luonas hengin, Joka jäänkin jo sulattaa Mutta kauanko pohjan kylmää Jaksat, kukkanen, vastustaa?