United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
Toisen puolen sai asunnoksensa Munkkiniemen nuori herra. Herra ja rouva Munkkiniemestä olivat poikaa katsomassa ja hyväksyivät paikan aivan mallikelpoiseksi pikku herralle. Nyt kun oli paljon muita palvelijoita, sai Elsa sisäpiian toimen; hän sai luvan palvella herroja. Hän heille kahvia kantoi, saappaat kiillotti, pesuvedet kantoi, vieläpä asiallakin juoksi.
"Minä olen myös erään lesken tytär Munkkiniemestä läheltä Helsingin kaupunkia.
Hän tunnusteli itseänsä oliko hän toden tottakin sairas, vaan kun luudat olivat selästä poissa ei ollut sairauttakaan. Ennen kun hän ennätti kaupunkiin, tuli tiellä muuan keski-ikäinen herrasmies hänelle vastaan. Herralla oli mustaksi maalattu kävelykeppi kädessä. "Mistä kaukaa tyttö?" kysyi herra sauvaansa nojaten pysähtyen Elsan kohdalla. "Munkkiniemestä", oli vastaus.
Olisitteko eläneet äitisi sairauden aikana Munkkiniemestä annetulla avulla ilman ett'ei sinun tarvinnut raastaa, tehdä luutia ja kantaa kaupaksi kaupunkiin? Lähetettiinkö talon puolesta kertaakaan lääkäriä hakemaan?"
Elsa lensi kasvoiltansa punaiseksi, jotta korvanlehdistäkin luuli veren tippuvan. Munkkiniemen rouva nousi ylös ja alkoi kävellä edestakaisin laattialla. Kireäksi näytti käyvän asia molemmille. Elsa aukaisi suunsa: "Munkkiniemestä annetulla avulla! Saan kyllä nöyrimmästi kiittää rouvaa avusta! Vähäinenkin apu tarpeessa on apua sekin. Mutta elää sillä, on ero niinkuin yöllä on päivästä.
Siitä huomasivat kohta, että haudankaivaja kaikessa hiljaisuudessa siellä oli virkapuuhissaan. He lähenivät puolivalmista hautaa ja tervehtivät kuopassa seisovaa keski-ikäistä miestä, joka heidän lähestyttyä nosti hattua ja nojasi rintansa lapionvartta vastaan. "Minä etsin äitini hautaa", sanoi Elsa. "Kenen sinä olet tyttö sitten?" kysyi mies. "Leski-Annan, Munkkiniemestä."
"Jaa, hyvä mamseli, kyllä mamselikin nyt kuulee, kuinka he kaikki ovat liittouneet minua vastaan, vaan kun oon syytön niin " "Niin, sitten ei muuta kuin Elsa vaan on valhetellut", sanoi mamseli. "Mutta mistähän se Elsa on tiennyt valhetella, kun ei talossakaan ole ollut." "Minä muutan pois Munkkiniemestä ja ihan paikalla, kun ma kotiin pääsen", sanoi Liina.
Pian jäi Munkkiniemi, ja mummo nauroi: "Purkakoon nyt Munkkiniemen herra mökkiä; omansapa se on ja sinulla on sinun omasi." Pian otti Elsa mummolta toisen airon ja niin he soutivat kaksissa hengin tyyneessä ilmassa tuon jokseenkin pitkän matkan, Munkkiniemestä Pohjois-satamaan. Lastin purettua tuli hyvä joukko lisää tavaraa tuon tuvan nurkkaan ja Pohjois-satama sai yhden venheen lisää.
Sattuipa nyt juuri samana päivänä, jona Elsan tavarat Munkkiniemestä tuotiin, se kummallinen tapaus, että kun mummo jonkin asian johdosta pistäytyi emännän kamariin, olikin hän kuollut. Mummo ei ollut aivan arka, vaan kumminkin teki se hänessä hyvin oudon vaikutuksen. Hän oli kuollut aivan sairastamatta.