United States or Turks and Caicos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
GRANSKOG: On. KERTTU: Ja hänen rauhansa te olisitte hennonnut rikkoa? GRANSKOG: Minä olisin todellakin mennyt naimisiin hänen kanssaan. KERTTU: Olisitteko? GRANSKOG: Olisin. Mutta koska asiat ovat näin kääntyneet, niin on minunkin roolini tässä talossa loppunut. KERTTU: Te aiotte lähteä? GRANSKOG: Niin. KERTTU: Mihin te aiotte lähteä? GRANSKOG: Ensin hotelliin ja sitten ulkomaille.
Ruyther lähetti nyt veneen hukkuvan laivan luo, ja se pelastikin kapteenin ja suuren osan väestöstä. Kun kapteeni tuotiin Ruytherin luo, kysyi hän: "Olisitteko tekin osoittanut laupeutta minun väestölleni, jos teille olisi onnistunut ampua minun laivani upoksiin?" Hispanialainen vastasi: "Minun aikeeni oli hukuttaa teidät jokaisen."
Olisitteko niin hyvä ja katsoisitte häntä, äiti, hetken aikaa?" Mrs. Gummidge nyykäytti päätänsä ja katosi. "Jollei tämä", lausui Mr. Peggotty, istuen meidän keskellemme valkean ääreen, "ole ihanin ilta elämässäni, olen minä piikki-kala vieläpä keitetty piikki-kala enkä minä saata sen enempää sanoa.
"Sallitteko minun puhella teille huoleni?" sanoi Anna, heidän istuttua erään puun juurelle. "Minä pelkään, ettette ole se, miksi olette ilmoittaineet." "Olisitteko nähneet salaisuuteni?" sanoi tämä hämmästyen. "Ensi wilaukselta jo teidän muodossanne oli jotakin, mikä muistutti minulle ." "Siitä, mikä oli kymmenen wuotta sitte. Anna, muistatteko wielä sen ajan?
Hm! jupisi nuorukainen, eikö siis voida tehdä mitään palkkiotta?... Ja muuten olisi kuka hyvänsä minun sijassani tehnyt saman... Tehän olette niin hyvä ... niin kaunis ... teidän kyyneleenne voivat sulattaa vuoria. Mutta jos olisin ollut ruma, olisitteko silloin tehnyt samoin? kysyi tyttö, painaen kasvonsa lähemmäs nuorukaisen kasvoja.
Kapteeni Gast jupisi jotakin, jota ei kukaan ymmärtänyt ja käänsi tuuleen päin. Olen kuullut puhuttavan jostakin taiasta, sanoi kreivi uteliaampana kuin miltä tahtoi näyttää, mutta se on haihtunut muististani. Olisitteko kenties te, joka olitte Tukholmassa siihen aikaan, kun setä kuoli, kuullut jotakin sormuksen löytäjästä, tai oikeammin sen varastajasta?
Krogstad. Olisitteko muistaneet minua? Rouva Linde. Minun tulee tehdä työtä, jos mielin elää. Koko ikäni, niin kauas kuin saatan muistaa, olen minä työtä tehnyt, ja se on ollut mun paras ja ainoa iloni. Mutta nyt olen minä ypöyksinäni maailmassa, niin kauhean tyhjänä ja hyljättynä. Tehdä työtä omaksi eduksi, siitä ei ole mitään iloa.
Hänen luonnossansa asuva oikeuden tunto heräsi väittääksensä emännöitsiän viimeistä lausetta vastaan, ja sieluansa koitti hän vahvistaa sitä järistystä vastaan, jota oli kärsinyt. "Olisitteko siis salanneet tätä asiaa minulta, jos olisitte voineet?"
Olisitteko eläneet äitisi sairauden aikana Munkkiniemestä annetulla avulla ilman ett'ei sinun tarvinnut raastaa, tehdä luutia ja kantaa kaupaksi kaupunkiin? Lähetettiinkö talon puolesta kertaakaan lääkäriä hakemaan?"
Puoli tuntia tämän jälkeen kulki äiti molempien tyttöjen keralla hiljakseen puiston läpi; asessorin rouva oli vakaa, ja nuoret hyvin liikutettuina. Olisitteko mieluummin lähteneet ennen loppua? kysyi äiti ystävällisesti. Oi ei, äitini sanoi Meeri nyyhkyttäen olihan suloista nähdä Leenan nukkuvan aivan kuten väsynyt lapsi; en milloinkaan unohda tuota hetkeä.