United States or Jamaica ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ja kuka on ollut tuo onnellinen, jos saan kysyä? Sinä! Minä?... Minä?... Anna. Tällä hetkellä täytyy minun se tunnustaa. Ainoastaan sinua olen rakastanut, vaikka hämmenyksen pilvet hetkeksi peittivät ymmärrykseni valon ja kätkivät onneni tähden sameaan sumuhun. Bartholdus Simonis. Anna! Tuo salainen ääni rinnassani siis ei valhetellut? Se on kuiskannut, että sinä lemmit minua... Anna.

Palatessaan, puusylyys käsivarrella, hän sivumennen lausui: »Pitäisi Liisan sentään vähän punnita puheitaan.» »Ettäkö olen valhetellut, sittenhuusi Liisa hänen jälkeensä. »Kun te viitsitte vielä puolustaa tuommoista isää » Hanna laittoi puut uuniin, repi tuohia irti ja sytytti. Polvillaan hän oli, selin isään, ja puhalteli valkeata, saadakseen sitä paremmin palamaan.

Mustat kirjaimet irvistivät hänelle ja sanoivat, että hän viimeiseen asti oli valhetellut ja pettänyt miestään, antanut hänen vielä jäähyväishetkelläkin syleillä itseään siinä luulossa että hän oli uskollinen, siveä ja puhdas vaimo. Ja ne sanoivat, että hänen aikansa oli tullut, ja että häntä tuomiolle vaadittiin. Jumalan armo oli palannut hänestä pois, kuolema tahtoi omakseen luut.

Seuraava huoleni oli panna kaupunkiin vartioväki ja ottaa takausvangeiksi muutamia kaupungin hallitusmiehistä ja viedä ne laivastolle. Näiden vankien joukossa oli myös presidentti ja hänen puolisonsa, joka viimeksimainittu oli valhetellut minulle rikoksen, mistä sitte olin tuomion saanut.

Ja kuitenkin: hän ei valhetellut, olipa asian laita sitte miten hyvänsä! Charlotte otti viittansa, vaan pudotti sen jälleen peljästyneenä, riensi ikkunan luo ja avasi sen kiireesti. "Mitä nyt on tapahtunut, herra Eckhof?" huudahti hän ulos.

"Hän katala on valhetellut ja puhunut pahaa minusta, josta rouva on koko päivät minulle riidellyt. Olis kaunista, jos tuommoisen kakaran tähden joutuisin pois monivuotisesta paikasta, ja saisin huonot päästökirjat." "Mistä se rouva on sitten riidellyt?" "Sanoo minun varastaneen ja myyneen kaikki sen, mitä hän on käskenyt antaa Elsan äidille." "Onko hän käskenytkään mitään antaa?"

"Muuten on se hyvin väärin", jatkoi Risto, "että tällä kurjalla lailla petän vanhaa isääni, ei pois nämä koukut pitää heittää, kun vaan nyt pääsisin tästä tyhmästä pulasta. Nykaarlepyyn nimismies sanoi mulle kerran sen muistan Risto, tee mitä muuta hyvänsä, vaan älä tee väärin, älä varasta, älä valehtele! ja se herra sanoi oikein. Kumminkin olen nyt sekä varastanut että valhetellut.

"Oikein, minä olen kuullut Svaningin kertovan, että äiti jonkun varomattomuuden kautta hävitti suuren osan." "On sääli Svaningia," sanoin minä ja sitä en valhetellut; "sillä jos saa tytön, joka on toiseen rakastunut, ei ole paljon parempi onnettomuutta." "Miten niin?" "Niin," aloin minä, "tietysti hän toivoi saavansa rahoja, mutta siinä hän pettyi.

Mutta pian oli hän siitä selvinnyt, irroittanut itsensä minusta ja painanut minut tuolilleni, jossa hän piteli minua kuin pientä poika nalikkaa. "Tyynnyhän nyt, veliseni!" puhuskeli hän. "Jos olisin tiennyt sinun samaksi mieheksi, olisin toki varovammin asiasta puhunut. Oma syysi se oli, itse olet valhetellut; minä puhuin totta, sillä minä olen sen omin silmini sanomalehdistä nähnyt.

"Ei mikään", vastasi tyttö, vuoroin vaalistuen ja punastuen, "Lehti oli vaan pudota kädestäni". Hän ei valhetellut, se oli todellakin hänen kädestään putoomaisillaan. Gábor pudisti päätään ja riensi lukemistansa jatkamaan, jottei hänen tietämättänsä sillaikaa ammuttaisi joitakuita laivoja mäsäksi.