United States or Vatican City ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vihdoin tuli mamselikin kyökkiin ja näytti itkeneeltä. Hän istahti kyökin pöydän päähän ja alkoi kutoa sukkaa. "Elsa, laita teetä tulelle!" sanoi hän tehden työtänsä. Elsan hääriessä hellin luona alkoi mamseli puhua: "Voi hyvä Isä kuitenkin Heleena parkaa! kyllä on muoto muuttunut. Hän oli vähän komea tyttö, kaunis, rikas, ja itsestänsä pitäväinen. Arvaathan kolmen rusthollin tytär.
"Sen minä kyllä uskon!" sanoi herra. "Jaa, sano, Liina, renki Kallelle, että se valjastaa Pollen kaksi-istuimisen eteen." Siinä sitä sitten kaikessa sovinnossa mamselikin sisarestaan erosi, vieläpä sanoi hyvästit Liinallekin. Vanha Polle seisoi pää nyökällään kääsyjen edessä, joihin nousi Munkkiniemen herra ja mamseli takaistuimelle, mutta Elsa istutettiin etuistuimelle.
"Menen katsomaan lasarettiin yhtä ihmistä, olisiko se vanhoja tuttaviani." Kun menivät portista kadulle, sanoi mamseli: "Se nyt vasta on kyselijä, tuo emäntä. Hän on muuten hyvä ämmä, vaan älä kiireesti lähde mihinkään, muuten saat selittää minne matka pitää." Ripein askelin, melkein juosten, menivät mamseli ja Elsa sairaalaan. Pihalla tuli hoitajatar heille vastaan. "Mamselikin tulee tänne.
"Jaa, hyvä mamseli, kyllä mamselikin nyt kuulee, kuinka he kaikki ovat liittouneet minua vastaan, vaan kun oon syytön niin " "Niin, sitten ei muuta kuin Elsa vaan on valhetellut", sanoi mamseli. "Mutta mistähän se Elsa on tiennyt valhetella, kun ei talossakaan ole ollut." "Minä muutan pois Munkkiniemestä ja ihan paikalla, kun ma kotiin pääsen", sanoi Liina.
Hän oli saanut pelon vereensä hukkumayrityksistään ja onnistumattomista venhematkoista. Oli kerran kesä-ilta ja oikein tyyni. Naisväki rupesivat pakoittamaan herraa ulos lahdelle. Heti myöntyikin hän ja iso venhe irroitettiin rannasta; kaksi renkiä otettiin soutajiksi. Elsa ja mamselikin seurasivat mukana.
Kylläpä tuo rinnan ahdistus minusta viimein hengen viepi, sen olen aina sanonut ja niin sanoi Tirkkalan Topiaskin, kun viimeksi kävin hänen luonansa rohtojen hankinnassa. »Jos elät ensi talveen saakka, niin saat kiittää siitä näitä rohtojani, Leena», hän sanoi antaessaan minulle pullollisen tuota rintapalsamia, jota pappilan vanha mamselikin on jo monta vuotta juonut.
Se onni minulla kumminkin oli, ettei toki lapsia tullut eikä jäänyt." "Hyvä on onnea vähäkin!" sanoi mamseli. "Hyväpä oloksikin!" vastasi mummo. Mummo jäi yöksi mamselin kyökkiin, sillä seuraavana aamuna aivan aikaisin piti noustaman pyykille. Elsa ja mamselikin saivat kiirutta vielä illalla katsomaan vaatteita pyykkiin. Seuraavana aamuna nousi mummo aikaisin ylös.
"So, kyllä piisaa nyt", tuumi herra ja antoi venheen kääntyä, ja laskettiin takaisin Munkkiniemen rantaan. Hän oli mamselin vanha tuttu. Syksy tuli ja samalla se aika, jolloin kaupunkilaiset maalta kotiutuvat. Mamselikin tuli piikoineen kaupunkiin mutta kumma kyllä ei enään entiseen asuntoonsa, vaan vallan toiseen. Siinä ei ole liioin ihmettelemistä, sillä joka vuokralla asuu, saa usein muuttaa.