United States or Saint Barthélemy ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ei tuota tullut pannuksi. Minua varten ei suinkaan rovastin tarvinnut saarnata elatuksen murheesta." "Hyväpä sen on siitä saarnailla, kun ei ole sitä murhetta itsellään. Mutta olisipas meidän sijassa... Leikkuuaikana kertoivat painaneen 15 vanhaa leiviskää." "Antelias se kuitenkin on saarnoissaan, vaikka muuten moittivat ahneeksi.
Mutta kun Antero kertoi, että hän taaskin oli kulkenut eksyksissä ja oikeastaan tullut tänne erehdyksestä, niin hän virkkoi: Hyväpä tuo, kunhan vain tulitte. Antero vastasi: Eihän sillä väliä, mitenkä perille tulee, kunhan vain tulee perille. Sepä se. Pahempikin, jos eksyy eikä koskaan tule perille.
Mie itse hyväpä kelle? Paha oli maailma minulle, pahempi impi ilkkuvainen, pahin syyllinen sydämein. Mie itse pahapa kelle? En ole hyvä, en paha, olen lapsi laulavainen, laulun lapsena pysynkin kunis kuoppahan kuperrun.
Usein oli keskustelua isäntäväen kesken, annettaisiinko hänelle mitään palkkaa, mutta päätökseksi melkein aina tuli: "hyväpä on ollut, kun hän on saanut ruuan suuhunsa".
"Hyväpä oli, että hän meni matkoihinsa; hän olisi muuten kiusannut minut kuoliaaksi, jos olisi kauemmin viipynyt." Terning laski korit maahan. Rouva rupesi tarkastelemaan. "Hyvänen aika, Terning, kun olet särkenyt lamppuöljypullon tiellä, niin että öljyä on juossut paistiin ja ruskosokuriin, jota aioin panna jäljisteesen. Mitä nyt pitää tehdä?" "Paisti pestään ja sokuri kaadetaan toiseen pussiin.
Nyt on kuhnittu koko viikko kelpo vedellä, jossa ei olisi oikealla kululla viivytty jos pari vuorokautta", tuumaili peränpitäjä. "Hyväpä tuo on, jotta on saanut yöt rauhassa maata, eikähän tuo uni päivälläkään pihkalta maista, enemmän miehistä kuin päälliköistäkään", ilvehti nuorempi soutumies.
"Ei vielä nytkään!" Mitä vielä, miksi sanoa tuommoista valhetta vanhalle miehelle? Kuulat hänen päässään olivat hänelle tuottaneet paljon enemmän tuskaa kuin ajatus, että kreivi ja Roosa olivat mies ja vaimo; kerranhan Roosan kuitenkin oli mentävä naimisiin, ja hyväpä olikin, että lääkäri otti häneltä kuulat päästä ja hän siitä kuoli. Neljästoista päivä tuon onnettoman yön perästä oli käsissä.
Hän oli vartavasten matkustanut Helsinkiin sieltä kaukaa maaseutukaupungista ollakseen mukana juhlassa. Ja hyväpä oli että oli tullut. Näytti tosiaankin siltä kuin tämä tulisi muodostamaan käännekohdan hänen elämässään. Siltä vallan tuntui. Olipa tosiaankin hyvä, että hän oli tullut. Ei hän ollut käynytkään pääkaupungissa moneen vuoteen. Oikein tuntui virkistävältä taas. Oikein ylentävältä tuntui.
"Olipa hyvä, ettemme nyt ole merellä", tuumi Antti, "ja arvelenpa, miten niiden nyt käy, jotka ovat kaukana maasta." "Hyvin kaiketi, luulisin, he eivät ole maanneet niinkuin me, vaan nähneet jo kaukaa pahan sään tulevan ja menneet ajoissa maihin." "Hyväpä niin", vastasi kumppani; "kyllähän täällä on hyvä olla, mutta kun nyt ilma asettuu, niin lähdemme kaiketi matkaan, vai kuinka?"
Hyväpä onkin, että nostoväki kulkee tätä tietä, niin saavat miehet itse viedäkin, mitä karttuu kokoon.» Se oli Yrjöstä arvaamaton asiain käännös, mutta hän mietti ainoastaan hiukan ja lupasi jäädä pappilaan. Elina oli vaiti kuunnellut miesten keskustelua. Hän oli kuin nuori puu, jonka oksat hiljaa taipuvat äkillisten tuulien mukaan, jotka siihen puhaltavat, myrskyä ennustaen.