United States or Niger ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen sanottuaan Ville rupesi toiseen huoneeseen laittamaan pöytää, kun tiesi Liljan kohta tuovan ruokia. Eikä tarvinnutkaan kauan odottaa ennenkuin Lilja tulla hoilotti korit kumpaisessakin kädessä. Kohta olikin pöytä katettu kaikenlaisilla ruuilla. Keskellä pöytää oli viinipullo, sen vieressä kolme isoa, kirkasta pikaria. Siihen pöydän ääreen Lilja-neidin osoittamalle tuolille istui nyt Mikko.
He tulivat nyt isolle tasangolle, jossa kasvoi pensaita, ja kun he katsoivat ympärilleen, niin paljon kuin taisivat pimeässä, huomasivat he, että he olivat kulkeneet ympäri ja että he jälleen olivat joutuneet noiden monien, ihanien vadelmapensaiden keskeen, josta he olivat noukkineet korit ja esiliinat täyteen. Täällä he istahtivat väsyneinä kivelle ja rupesivat itkemään.
Nyt oli se, jota lapset ja nuoriso oikeastaan pitivät vain alkuvalmistuksena, toimitettu, nyt alkoi itse jouluaatto, s.o. kaikki tulivat saliin, tunnelma kohosi huippuunsa, lapset huokailivat ja saattoivat tuskin hengittää ihastuksesta, isä istui mukavaan tuoliin, korit lahjoineen tuotiin hänen viereensä ja nyt ... nyt avattiin ensimäinen käärö!
Puolen tunnin kävelyn jälkeen oltiin perillä, valitulla juhlapaikalla; kaikki korit ja pannut kannettiin rantaan, missä opettajatar muutamien valittujen apulaisten kanssa ryhtyi kahvinkeittoon, samalla kuin opettaja järjesti leikkejä toisille ja johti heitä.
Vanha herttua näki kahden sokurileipuri-pojan, korit päälaella, tulevan ulos ravintolasta, eikä aavistanut mitään petosta. Mutta lämpimäin leivosten mieluinen tuoksu muistutti hänelle ankarasti alkavasta nälästä, sillä miesparka ei ollut syönyt vielä aamiaistansa!
Kun olimme pienessä mökissä tuota mukavaa ammattia kyllin katselleet, läksimme pois ja kannoimme korit Matin Heikin taloon, jossa hevosemme oli. Sinne päästyä pyysin minä Aspelalta, että saisin vähän nukahtaa. Se minulle sallittiin ja pani Aspelakin maata penkille. Me nukuimme iltapäivään asti. Noin kello kuuden aikana lähdimme taas matkaan Revolahdelle päin.
Johannes ja Henrik hankkivat navetan parvesta korit itsellensä, ja mennessään tarhan ohi, Johannes huusi aitauksen takaa Alinalle, joka leninki kohotettuna teki varovasti matkaa karjakon jäljessä läävään, että nyt mennään, ja heilutti merkiksi tyhjää käsikoppaa ilmassa. Jaha, jaha, sanoi Alina, menkää te edellä, minä tulen sitten. Niin he menivät, ja heillä oli jo kopat puolillaan kun Alina tuli.
Mies nauroi hänelle vastoin naamaa ja sanoi: "Hyvä ystäväni, sitä en minä tarkoita, eikö teillä ole muita tavaroita, jotka ovat tullattavat?" "Ei muuta kuin minä ja minun ainoa lapseni", sanoi Swart osoittaen Fritsiä. "Mitä noissa korissa on?" kysyi se viheriätakkinen mies, "näyttäkäät minulle!" Korit otettiin esiin ja tutkittiin.
Kun kaikki korit vihdoin olivat tyhjät ja illallinen lipeäkaloineen ja puuroineen ja manteleineen puurossa oli syöty ja Hjortin hilpeän perheen lähdettyä viimeisten askelien kaiku portaista oli hävinnyt, huokasi Eugen ja ojenteli itseään. "Mitä nyt, Eugen? Miksi et ole iloinen?" kysyi Dora ystävällisesti. "Meillähän on ollut niin hauskaa, niin hauskaa."
"Hyväpä oli, että hän meni matkoihinsa; hän olisi muuten kiusannut minut kuoliaaksi, jos olisi kauemmin viipynyt." Terning laski korit maahan. Rouva rupesi tarkastelemaan. "Hyvänen aika, Terning, kun olet särkenyt lamppuöljypullon tiellä, niin että öljyä on juossut paistiin ja ruskosokuriin, jota aioin panna jäljisteesen. Mitä nyt pitää tehdä?" "Paisti pestään ja sokuri kaadetaan toiseen pussiin.