United States or Singapore ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinä olet vielä kovin nuori, että olisit oppinut tuntemaan ihmistä. Kun tulemme kylään, tapaamme siellä varmaan ihmisiä: koetapas heitä tarkastella, että vähitellen tulisit ja oppisit tuntemaan ihmisiä ja samalla omaa itseäsi". Kun olimme syöneet, panimme hevosemme aisoihin ja lähdimme kylää kohden. Tultuamme ensimäisen talon vainion kohdalle, oli siinä hevonen irrallaan kylvö-vainiossa.
Vasta kolmannen päivän iltana saavuimme Astshaguliin, ja silloin olivat meidän hevosemme sangen väsyneet. Eripuraisuutta näytti vallitsevan kylässä siitä kuka saisi papin asumaan luokseen. Väestö oli jakautunut kahteen puolueesen, joilla kummallakin oli valmistettuna asunto papille. Mikkel vei minut tietysti siihen asuntoon minkä hänen puolueensa oli valinnut.
Puolen penikulman matkan olivat hevosemme astuskelleet pitkin mattoja, sänky-vaatteita ja pukimia. Nyt oli tie aivan peitetty mytyillä, tyynyillä, huopapeitteillä ja kaikenlaisilla mahdollisilla huonetavaroilla.
Etäältä katsoen olivat nämä liikkuvat olennot ruokopyramiidien näköisiä, jotka omituisesti kiikkuen kulkivat eteenpäin. Hevosemme säikähtivät heitä, emmekä tahtoneet saada niitä eteen päin menemään. Tarkemmin katsoessa huomasi parin mustia silmiä vilahtavan näiden ruokotornien alla. Kuta lähemmäksi seuraavaa yömajaamme tulimme, sitä miellyttävämmäksi kävi seutu.
Kun nyt on tapa naapurusten kesken että toisen naapurin on autettava toista sellaisissa tapauksissa, niin emme voineet evätä hänen pyyntöään, vaikka huolestuneina seurasimme häntä. Tulimmekin oikein Ruotsinkylään. Minä tunsin erään talonpojan kylässä ja tämän luokse ohjasimme matkamme. Sidoimme hevosemme kiinni ja astuimme tupaan.
Ystäväni, sanoi Aramis, ajatteleppas, että hän menee vastapäiseen suuntaan kuin minne meidän matkamme pitää; että hänellä on veres hevonen ja meidän ovat väsyneet; että me ajamme hevosemme pakahduksiin, häntä edes saavuttamatta. Herra! huusi eräs tallirenki lähtien juoksemaan tuntemattoman jälestä; herra, tässä on paperi, joka putosi teidän hatustanne!
"Me käänsimme kiireesti hevosemme sinne päin, mistä irtain hevonen oli tullut, ja annoimme niiden täyttä laukkaa joutua eteenpäin, voidaksemme joko pelastaa Nick Jack'in, jos hän olisi vangiksi joutunut, tahi kostaa hänen kuolemansa, jos hän ei enään elävien joukossa olisi. Muutaman minuutin ratsastettuamme tulimme pian huomaamaan, kuinka onnettoman toverimme oli käynyt.
Me emme luulleet olevamme niin likellä päämaaliamme ja, hämmästyneinä, sentähden hevosemme seisotimme, kuin likellä edessämme näimme tämän pyhän kaupungin vakaana seisovan jyrkällä vuoren penkereellä. Sitä nytkin, miten muinoin, suojaavat lujat muurit ja tornit.
Sen jälkeen herätti huomiotamme tuo n.k. Me pysähytimme hevosemme, sillä ystäväni R. tahtoi maistaa lähteen vettä, jota hän sitten kehuikin erittäin raittiiksi ja hyvänmakuiseksi.
Kun hän pääsi sen miehen tykö, joka hevosen kylvöpellosta ajoi, ärjäsi hän: "Mitä p ttä sinä minun hevosestani tahdot?" "Enhän minä siltä tahdo mitään, talutin vaan pois kylvöpellostani." "Sinä et saa koskea minun hevoseeni, oli se missä oli, taikka..." Me seisotimme hevosemme ja katsoimme. "Taikka mitä?" kysyi uhattu.