United States or Bulgaria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vasta myöhään yöllä palasi opettaja kotiin, kaikki oli ääneti, ainoastaan siellä täällä kuului kahden rakastavan hiljaista sopotusta.
Kiitollisena muistelen, että prof. E.N. Setälä v. 1887 syksyllä ollen silloin nuori yliopiston opettaja ja v.t. professori antoi minulle »laudatur»-väitöskirjotusta varten hauskan aineen »Jaakko Juteini kirjailijana». Kun sitten Yliopiston konsistoori seuraavana syksynä oli palkinnut kirjotukseni tästä aiheesta, oli tuo väitöskirjani tarkastuksen alaisena keväällä v. 1889 Kotikielenseurassa, jossa esimiehyyttä hoiti prof.
Tässä yhteydessä on merkille pantava, että tämä pakanuuden ajan opettaja puhuessaan jumaluudesta käyttää jumala-käsitettänsä melkein useammin yksiköllisenä kuin monikollisena sanana.
"Kyllä tohdin, kyllä voisin, mutta ette saa minua nauraa, ja teidän täytyy luvata, ett'ette sano sitä muille; he muuten rupeisivat minusta pilkkaa tekemään." Opettaja tarttui nopeasti tytön käteen ja sanoi: "sen lupaan niinkuin valan vannomalla."
"Kas", huudahti Dami, "tuo kahdeksainen on piirretty samalla tapaa kuin sinäkin sen teet, ja jota ei opettaja tahdo kärsiä, noin oikealta vasemmalle". Amrei viittasi hänelle olemaan vaiti.
Toivonen piti paljo tästä Juhanasta; ja hän olikin koulussa niin taitava opettaja, kuin melkein itse Toivonen. Lapset myös häntä rakastivat, sillä hän oli hiljainen ja ystävällinen, ja teki opin heille helpommaksikin melkeen kuin itse Toivonenkaan; sillä hän, niin kuin nuorempi taisi paremmin taivuttaa oppinsa ja puheensa lasten ymmärryksen mukaan.
Puutarhan takapuolelta, humaliston luota kuului puhetta. Opettaja astui sinne, näki siinä kaksi miestä ja sanoi lakkiansa kohottaen: "Saisinko tavata koulumestaria?" "Meitä on tässä kaksi yhden sijassa, he, he, he," sanoi vanha mies, joka paitahihasillaan piti lapiota kädessä. "Minä tarkoitan entistä opettajaa."
"Elkää, opettaja, pahaksi panko, mutta siinä ajoitte päin männikköön. Minulla on kotona orpovasikka, sillä eläinrukalla ei ole isää eikä äitiä enää elossa, täytyy, totta Jumala, saada kihlakunnanoikeus määräämään hänelle vörmyntärin." Koko tupa kajahteli naurunhohotuksista. Opettaja koki kaikella tapaa selvemmin puolustaa mielipidettään, mutta ei päässyt sitä enää oikein tarkalleen selvittämään.
"Sitä minäkin meinaan," sanoi mummo hyvin kiivaasti, "kuka pappi pilautuu puustellinsa hoitamisesta, se muuttuis jo ensi vuonna alkärsäksi, jos leipä, suola lentäis hänelle suoraan suuhun. Mutta elkää te, opettaja enää vastatko tuolle mitään, elkääkä antako hänen saattaa teitä huonolle tuulelle, hänellä on tänään taas jumalaton päivänsä, mutta ei hän ole niin ilkeä, kuin miksi hän teeskentelee."
Näitä lähimpänä ajoivat valtioneuvokset, jotka tässä tilaisuudessa osoittivat yhtä suurta loistoa, ja sitten valtakunnan muut mahtimiehet, aina säätynsä ja arvonsa mukaan. Kuningattaren ent. opettaja, Juho Matthiaksenpoika, piti tavanmukaisen kruunaussaarnan, itse kruunauksen toimitti valtion ja kirkon-asioissa hyvin ansiokas Upsalan arkkipiispa, Juho Lenaeus.