United States or Germany ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Hyvä, ettäs menetkin pois, sinä hulluttelija, että saan tehdä tehtäväni," ajatteli Uoti, katsoen menevätä. Ja hetken seisottuaan siinä, läksi hänkin kävelemään päinvastaista suuntaa, mentyään tien oheen männikköön, jossa vähän aikaa tirkisteltyään alkoi ruveta lapiollaan maata kaivamaan. "Rops, rops," sanoi santaläjät, sinkoillen kaivajan lapiosta kanervikkoon.
"Elkää, opettaja, pahaksi panko, mutta siinä ajoitte päin männikköön. Minulla on kotona orpovasikka, sillä eläinrukalla ei ole isää eikä äitiä enää elossa, täytyy, totta Jumala, saada kihlakunnanoikeus määräämään hänelle vörmyntärin." Koko tupa kajahteli naurunhohotuksista. Opettaja koki kaikella tapaa selvemmin puolustaa mielipidettään, mutta ei päässyt sitä enää oikein tarkalleen selvittämään.
Eipä kummakaan, jos niin oli, sillä olihan tuo tukaluus käynyt niin sietämättömäksi ja hankalaksi, että oli aiwan mahdoton enään tietää mistään seurakunnallisista säntillisistä oloista, oliwatko ne oikein wai wäärin, wai meniwätkö ne päin männikköön. Niin se oli. Puutteita oli monenlaisia ja puutehan on aina puute.
"Ja yksi hyppäsi koskeen ja toiset huusivat, että voi meitä, pojat!" kirkui hän hirveällä äänellä. "Ja tuli ehtoosta ja aamusta ensimmäinen päivä..." Hetken päästä oli koko kylän väki sammutushommissa. Onneksi pysyi ilma tyynenä. Kulo kierrettiin ja saatiin vähitellen pysähtymään, ennenkuin se ehti nousta Tievanperän männikköön.
Mun sydämessäni Ei löydy sääliä, ei armoa! NYYRI. Niin tule, suuret sanas toteuta! LALLI. Ja kuitenkin, kuink' olin onnellinen Ma ennen: helmalapsi Onnetarten! NYYRI. Voi kehno, heitä miekkas männikköön Ja antaudu karjan-paimeneksi! Ei sinuss' ole miestä ensinkään! Kansamme vainoojaa sa olet läsnä Sun tulis ottaa askel vaan mut viivyt! Pitääkö minun nostaa koston nuoli! LALLI. Kansamme vainooja!
Pieninkin ilo taisi saattaa hänet mainion hyvälle tuulelle ja auttaa häntä kaikenlaisten vastusten halki; mutta jos päinvastoin pieni kiusa saattoi hänen mielensä toiselle uralle, silloin oli kaikki päin männikköön, koko joukko onnettomuuksia muka sateli hänen päällensä eikä kukaan ollut siihen määrään kohtalon vainooma, kuin hän sinä päivänä; sillä tavallisesti hän sitten nukkui itsensä tasapainoon jälleen.
»Tuleeko pata?» Tuvassa olijat kavahtivat liikkeelle. Karhun Esa pisti muorin käteen suoloista ja leivästä määrätyn hinnan. Siukku otti padan ja lähti ulos laulellen: »Kolmen kannun kattilalla se kultani kahvin keitti, Kun se mulle hyvästeli ja erokirjan heitti.» Toverukset oikaisivat mökin viereiseen männikköön Siukun osoittamaa tietä.
Enempää miettimättä poikkesi hän heti sille tielle, joka johti männikköön. Päätöksensä olla käymättä maatilalla oli haihtunut, kuin kevyet tomupilvet, joita lämmin helteinen ja tänä iltapuolena niin hitaasti liikkuva ilmapiiri nosti rutikuivalta polulta ja häilytteli hänen silmiensä edessä.
Tiedäthän että suurin huvini ennen aina oli jonkun hyvän romaanin lukeminen; mutta sen huvin olen saanut jättää vallan sikseen, sillä jos kerran olen saanut mieltäkiinnittävän romaanin käsiini, on minun kovin vaikea jättää sitä ennen kuin olen joutunut sen viimeiseen sivuun; mutta se ei sovi minulle; ja kun rouva Staëlin Corinnan vuoksi kaksi päivällistä, iso pesu ja sen seitsemän pikku tointa menivät männikköön ja kotirauhani oli joutua haaksirikkoon, päätin jättää kaiken romaaninlukemisen sikseen, ainakin toistaiseksi.
"Kyllähän siihen männikköön ei hakata monta linjaa", jurautti Kantolainen ja punalti päätään. "Onkin tuo hulluutta tuolla tavalla mäskätä kuin tuossa meidänkin rajalla", sanoi emäntä vihasena. "Tuo meidän ukko on sellainen vasikanhäntä että sille saa tehdä mitä kukin tahtoo. Jos minä olisin ollut isäntä, niin tulen olisin takonut moiselle metsän kaatajalle.