United States or Western Sahara ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hyvä, sanoi Abu Hassan. Minä näen, että tunnette minut. Kiitos viimeisestä. Tarkoitan sitä kertaa, jolloin te ajoitte minut ulos ovesta. Armoa, armoa, armoa! huusivat kaikki ystävät maatessaan valtaistuimen juuressa ja vapistessaan kuin haavan lehdet. Niin, sanoi Abu Hassan, tiedänhän minä, ettei teidän tarkoituksenne ollut olla epäystävällisiä vanhalle ystävälle. Te laskitte vain leikkiä.
Vai niin, hän lisäsi hyvillä mielin. Ja te näitte, että se putosi minulta? Ja ajoitte takaa minua? Monta kadunkulmaa, joka ei ole niin aivan leikin asia vanhalle miehelle. Minulla on, nähkääs, vähän hengen-ahdistusta...
Niin teille kuin asialle, jota ajoitte, oli parasta, että näin kävi. Uskokaa minua. NEITI SALMELA. Minä uskon, sillä minä itse nyt tunnen ja tiedän. Mutta mikä kauhea pettymys! HILLERI. Sanoitte, ettei pettymys teitä pelota. NEITI SALMELA. En ymmärtänyt teitä. En luullut teidän tätä tarkoittavan. HILLERI. Ettekä olisi uskonut, jos minä olisin sanonut teille, että hän on ainoastaan ruutukuningas.
NIMISMIES. Kiitä onneas, ettei niin ole laita. Mutta, leimaus ja jyrinä! kun ajoitte tiehenne kruunun virkamiehen toimestansa ja kumositte vielä hänen kirjoituspöytänsä, aatelkaas sitä paikkaa. JUHANI. Jumala paratkoon! sitähän olemmekin aatelleet ja aprikoinneet oikein vahvasti ja tulleet ymmärtämään mikä siitä pojat perii.
Ukon kulmakarvat kohoutuivat kerran ja painautuivat sitte entistäkin syvempään, kuin hyppyyn kyyristäytyvät kissat. »Ulos!» jyrähti hän kuin ladattu ukkospilvi. Sitä seurasi syvä äänettömyys. Olavi purasi huultaan, mutta katsahti sitte uhmaten ukkospilveen ja puhui kuin kuohuva kevätkoski: »Te ajoitte minut kerran ulos, ja minä menin, mutta nyt en astu askeltakaan ennenkun asiamme on selvä!
Nousten ylös tuoliltaan huusi hän sitte kovalla äänellä: "Roosa, Roosa, rakastatko Fredrikkiä?" "Ah", kuiskasi hän, "enhän sitä voi kauemmin salata, minä rakastan häntä kuin elämääni, olihan sydämmeni murtua, kun te ajoitte hänet pois." "Niinpä syleile morsiantasi, Fredrik niin, niin, morsiantasi", sanoi Martti mestari.
Otettu kiini! Athos! kiini! minkätähden? Hänet löydettiin teidän luonanne ja luultiin teiksi. Ja kuka on hänet kiini ottanut? Poliisit, joita kutsuivat ne mustat miehet, jotka te ajoitte pakoon. Miksi hän ei sanonut nimeänsä? miksi hän ei ilmoittanut olevansa vieras koko asialle?
"Te tulette 'Hyvästä Aikomuksesta', Dan'l?" "No niin, minä pistäysin pikimmältä 'Hyvässä Aikomuksessa' tänä iltana", lausui Mr. Peggotty. "Minua pahoittaa, että ajoin teidät sinne", sanoi Mrs. Gummidge. "Ajoitte! minua ei tarvitse ajaa", vastasi Mr. Peggotty, ääneen nauraen. "Minä olen liian taipusa itsestänikin menemään". "Hyvin taipusa", lausui Mrs.
"Itsepä hänen ajoitte pois, miksi omaa tekoanne murehditte?" sanoi Maija, ikäänkuin pilkaten heidän omatekemäänsä surua. "Se täytyi tehdä. Hän oli niin itsepintainen ja uppiniskainen, ett'ei häntä saanut mitenkään erilleen tuosta kelvottomasta Kolkin tyttärestä", selitti Kirri tuota vanhaa virttänsä. "Miks'ette antaneet Martin naida oman mielensä mukaan? Hänenhän se asiansa on", sanoi Maija.
Molemmat emännät kävivät toimeen täyttääkseen sairaan tahtoa. Vaan rouva parka oli kokonaan masennettu ja ujona hän seisoi eikä tiennyt mitä tehdä, miten käyttäytyä, mitä puhua. Tuossa on leipäpala, minkä kerjäläinen antoi kerjäläiselle, jonka te, rouva, ajoitte tyhjin suin ja käsin aarteittenne äärestä, tuumaili lopuksi suutarinemäntä näyttäessään leivänkannikkaa, jonka olin saanut Antilta.