United States or Liechtenstein ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silloin vaan, kun hän sunnuntai-iltoina istui eukon luona mökin edustalla ja jo tuhannennen kerran oli kuullut, kuinka sorea poika Johannes oli ollut sunnuntai-päivinä, ja kun sitten nuoria poikia ja tyttöjä kulki kylän kautta laulellen kaikenlaisia lauluja, silloin vaan hämärteli hänelle, että hän muka istui tässä ja antoi huvinsa uhriksi, ja hiljalleen hyräili hän silloin itseksensä samoja lauluja, joita ohikulkevat lauloivat joukossa; mutta Marannaan katsahdettuansa, lakkasi hän ja ajatteli, että hyvä tuo oikeastaan onkin, ettei Damia enää ole kylässä.
Mut kartanolla ulkon' on riemu julkinen: Siell' istuu kansan kesken mies vanha laulellen, Ja korkealle laulu se kaikuu pilvihin... Kentiesi tuossa oisi iloksi suurtenkin. Ja salin ovi kohta se loistoss' aukeaa, Ja nuorukainen vanhust' esillen taluttaa; "Paraimmat laulut, ukko, nyt laske soimahan, Kevättä laula mieliin, iloa rintahan!"
Nyt, näätten, suoraan ilman kautta mennään Maan yli oikotietä elämästä. Pikari tänne! Uljaat sotaveikot, Eläköön rehellisyys, elon mehu Ja maineen helmi, pohjaan elon malja! Olavi, laula meille hauska laulu! Pikari onko kaikilla? Kas tuossa! Laulu. Pyhä Yrjänä maljan ja miekan mies Ol' urhokkain. Hän juoda ja valaa vertahan ties Iloiten vain. Käy käessä miekka hän laulellen Lohikäärmeen luo.
Hevosmiehet nousivat kärryihin ja alkoivat laulellen ja vihellellen ajaa eteenpäin. "Siinä on aukeata tuossa", sanoi Elsa, katsellen ympärilleen, kun olivat joutuneet kulussaan aukealle paikalle, missä oli suuri avara kenttä ja peltoa. "Se on se Helsingin Malmi", sanoi mummo. "Tämäkö se Malmi on? Ajattelin jo mennessä kysyä", sanoi Elsa, joka puolelle tähystellen.
Taas kreetitär purppurasuu, Min hämärä kutsui karkelullen, Laulellen lemmestä lohduttuu Bakkhoksen, siimeessä sylihin tullen. Taivaalta, hiljaa mi tummenee, Tähdet jo tyyninä silmäilee, Ja lauluni ees Aalto entää sees, Mi leikkien Aegean luotoja kaulaa. Tytön polvell' on pantterin pää, Hänen katseensa päihdyttää; Mut virran kiitävän kaltahalla.
Heli yhä laulellen taas tasoitti sen ja sanoi sitten: "Tule nyt, lähetään pois tästä puutarhasta, jossa ei voi liikkuakaan, toiset tytöt ovat jo kaikki tuolla Kisamäellä, ja hän on varmaankin jo kauan odottanut meitä." "Kuka?" kysyi opettaja.
Ohoh! ajatteli Elli itsekseen. Niin ne kaikki luulee, mutta siinä ne suuresti erehtyvät. Ja laulellen kävi hän järjestelemään huoneita. Mutta aamu alkoi tuntua pitkältä. Ei ollut enää juuri mitään tekemistä ... ilma oli kaunis, ja herrat yhä viipyivät ylhäällä.
Mut kartanolla ulkon' on riemu julkinen: siell' istuu kansan kesken mies vanha laulellen, ja korkealle laulu se kaikuu pilvihin... Kentiesi tuossa oisi iloksi suurtenkin. Ja salin ovi kohta se loistoss' aukeaa, ja nuorukainen vanhust' esillen taluttaa: "Paraimmat laulus, ukko, nyt laske soimahan, kevättä laula mieliin, iloa rintahan!"
Elävämmin kuin ennen juontui hänelle nyt mieleen, kuinka tarpeellinen ikuinen kumppali olisi, joka hänet oikein ymmärtäisi, niin ett'ei hän olisi ainoa hehkuva rinta kylmien aaltojen kesken. Oli perjantai-ilta; nuoret pojat kulkivat laulellen kylän läpi. Kun tultiin opettajan asunnon kohdalle, oli juuri aloitettu kaunista laulua: Mitä sinä itket ja mitä sinä suret Kultani kaunokainen?
Tapuli luhistui maan tasalle. Kaikki ympärillä pieneni ja litistyi. Hänestä itsestään tuntui kuin olisi ollut kahle jalassa. Eikö jo mennä, sanoi hän raukeasti. Niin, mennään vain ... johan olemme tämän nähneetkin... Ja laulellen alkoi ylioppilas panna luukkuja kiinni. Milloin te jo lähdette? kysyi Elli pois kulkiessa. Ei voinut pidättäytyä sitä kysymästä.