United States or Saint Lucia ? Vote for the TOP Country of the Week !
He teidän näkevät. Vaan akkunasta älkää epäilkö! Ei löydy muuta tietä pelastukseen! Viidestoista Kohtaus. KERTTU ja TULLEET. LALLI Haa! KERTTU. Sit' en tiedä. LALLI. Et tiedä vaimo, häpeemätön konna! KERTTU. Ah! Lalli! Lalli! Kurja onneani! Kuudestoista Kohtaus. EDELLISET ja NYYRI. NYYRI. Mitkä olette miehet?
Voi, onko hän sen muotoinen, ett' oisi Hän syön... Vait! Vait! Jos halpa henkesi Viel' arvost akanan on sinulle! Taas vaimo määrättyhyn asemaan! Sen jälkeen laittakatte luunne täältä! Jo päivän helle noille raukoille Nyt laski! Mutta siltä näyttääpi Kuin minulle se oisi nousemassa! Nämät hiipivät työnsä toimitettuaan, visusti pois. Seitsemäs Kohtaus. LALLI, KERTTU, TAIMO ja TOINEN L
KERTTU: Mitäs minulle äyskit! Milloin lienet viimeksi häntä puhutellut? LALLI ei vastaa. KERTTU: Siinä näet itse. Niin vähän sinä välität hänestä, Ja nyt tahdot sinä naittaa hänet miehelle, joka... LALLI: Sen asian Sinikka itse päättäköön. KERTTU: Ja minä sanon, että vaikka hänet hukka perisi... LALLI: Ei sovi sutta sisälle manata. KERTTU: ... niin Inko häntä ei ikinä saa! LALLI: St!
LALLI. Sa jätät minun, jätät huoletta Kuin vento vieras öisin! KERTTU. Huoletta! Voi! LALLI. Lempesi on kuollut, kuihtunut, Kuin kukka, myrskyn murtama. KERTTU. Sen vien Ma muuttumattomana hautahan. Mun neuvoani seuraa!... Hyvästi! LALLI. Sa menet!
Ja kummastellen kaikk' kansat on Näin lausuvat keskenänsä: "Mik' ihme outo ja verraton! Sen lapsi loi lemmellänsä." Suonio. Pispa Heinrikki ja Lalli. Kaks' oli pyhä'ä miestä, Kaksi kansan ruhtinasta, Ristinveljeä jaloa, Yksi kasvoi Kaalimaassa, Varttui maalla vierahalla, Toinen Ruotsissa yleni; Pian kasvoi pienelliset, Yksivuotiset yleni.
LALLI. Ma olen aseissa. Mi lempo heidät tänne opasti! Mut lähtekämme nyt. LALLI. En pakene! Me teemme vastarintaa, Kitka. NYYRI. Tulkaa! Neljäs Kohtaus. EDELLISET ja TULLEET. ENSIM
Ois vielä vähän saanut viipyä! Nyt tuli aivan kesken puhettani. No mitä uutta täällä kotona? TAIMO. Ei mitään uutta, hyvä isäntä. LALLI. Siis kaikk' on vanhoillaan? TAIMO. Sen näette. LALLI. Hm ... hänkin? TAIMO. Kuka hänkin? LALLI. Emäntä. TAIMO. En ole häntä tänään nähnyt, mutta Ma luulen, taikka luulemattakin Mä tiedän, että hänen tilansa On kovin kurja!
Ja ainahan voi ilmestyä lieventäviä asianhaaroja. LALLI kääntyy pois ja vaipuu syviin ajatuksiin. TUURA: Saatathan sakoillakin päästä. LALLI ei vastaa. TUURA: Aina ystäväsi. Ja minkä voin tuomiotilaisuudessakin, sen teen sinun puolestasi. LALLI: Tuossa on ovi! TUURA: Niin noh, ei sitten muuta kuin hyvästi! Tulehan tänne, vaimo! Mitä tahdot? KERTTU: Sinnehän nuo ovensuu-lautsan alle viskasit.
KERTTU. Sun rikoksesi, Lalli, ovat suuret Kun sinä kristittyä vertakin Jo olet vuodattanut, mutta Hän, Jok' kaiken mailman virheet sovitti Ja kuolemallaan meidät lunasti, Hän voipi sinuakin armahtaa Ja armahtaakin... LALLI. Vaiti mieletön! Niin tosin! KERTTU. Sä ällös suutu, Lalli, mutta mieti Mun sanojani tyystin tyvenellä Mielellä!
Kauhistavimmalla tavalla kirosi hän meitä, ennustaen meille surmaa ja häviötä, meille kaikille, mutta erinomattain Kitkalle ja Lallille! KITKA. Mä pelkään, että ennustuksensa Myös toteutuvat! LALLI. Harha-luuloa! En usko velhon ennustamia Ja kunniansa menettäjän sanat Mä ylen-katson! Kunnottomille Ei suonut hurskas Ukko loihtu-lahjaa Ja ennustuksen pyhää taitoa.