United States or Montenegro ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mene yliopiston kirjastoon ja lainaa ja lue Bibelns lära om Kristus Rydberg myös todistaa, en muista nyt, kolminaisuudestako vai Kristuksen jumaluudesta että käsikirjoitusten jäljentäjät ovat lisänneet eräitä paikkoja vississä tarkoituksessa, niinkuin on todistettu." "Todistettu?"
Hänen joustavissa ja sopusuhtaisissa muodoissaan rohkeassa ja uhmaavassa otsassaan ylväässä huolettomuudessaan lannistumattomassa hengessään, joka hänen piirteistään ja katseistaan huokui, hänen huulillaan, silmissään oli elävä kuva hänen maansa urhoollisuudesta sen palvomasta jumaluudesta siinä oli sankaria ja jumalaa!
Vanhat indialaiset vedaantistit, jotka nousivat filosofisen ajattelun huipulle, sanoivat, että ehdotonta Parabrahmania ei käynyt millään määritteleminen; ainoa mitä Jumaluudesta saattoi lausua oli neeti, neeti, »ei se ole niin eikä se ole näin». Ainoastaan ilmennyttä luojaa eli Brahmaata kykeni ihminen jonkun verran ymmärtämään, kuvaamaan ja palvomaan.
Tässä yhteydessä on merkille pantava, että tämä pakanuuden ajan opettaja puhuessaan jumaluudesta käyttää jumala-käsitettänsä melkein useammin yksiköllisenä kuin monikollisena sanana.
Joskin stoalainen filosofia yleensäkin sisältää ikäänkuin kehitetyn yhteenvedon siitä, mitä muinaisuudessa sitä ennen on ajateltu luonnosta ja jumaluudesta, ihmisestä ja hänen velvollisuuksistansa, ja semmoisena ollut juurikuin tienvalmistajana kristinopin leviämiselle kreikkalaisessa ja roomalaisessa maailmassa, on se erityisesti Epikteetoksen kautta vaikuttanut ja vieläkin vaikuttaa siveellisen vakavuuden hyväksi.
Samoihin aikoihin päätetään Kristuksen jumaluudesta. Munkkisääty ja luostarit perustetaan v. 348. Pyhän hengen jumaluus päätetään pappeinkokouksessa v. 381. Ensimmäinen "kerettiläinen" espanjalainen Priscillianus tapetaan Trierissä v. 385. V. 389 poltattaa piispa Teofilus Aleksandrian yliopiston 700,000 nidettä käsittävän kirjaston sillä "kristinoppi ei tarvitse tiedettä."
Nämä personallisuudet esittävät myös ihmiskunnan korkeimpia saavutuksia siveellisessä, eetillisessä suhteessa; onnellisuus, siveys, rakkaus, kärsivällisyys, itsekieltäymys, kaikki nämä korkeimmat eetilliset ominaisuudet ovat »pyhimyksessä» toteutuneet mahdollisimman täydellisessä määrässä, ja psykologinen keskus, josta ne virtaavat, on hänen tuntonsa jumaluudesta, jonka kanssa hän on välittömässä yhteydessä ja jonka tahto on astunut hänen oman tahtonsa sijalle.
Monen oikein ajattelevan ja isänmaallisen miehen mielestä Sokrates, puhuessaan ihmisen sisällä asuvasta jumaluudesta, heikonsi luottamusta valtion jumaloihin ja tuolla opillaan saattoi nuorison harhateille. Näitä miehiä oli runoilija Aristofanes, joka Pilviksi nimittämässään näytelmässä oli julkisesti ivannut häntä.