United States or Belarus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kristinoppi osoittaa uskonnon ja siveyden elävästi yhteen kuuluviksi; Epikteetoksen niinkuin yleensä stoan siveysoppi lepää myös uskonnollisilla edeltämyksillä: se edellyttää uskon jumaluuden olemukseen, joka on oleeltansa pelkkää järkeä, on siveellisesti täydellinen ja jonka sukua on järjellä varustettu ihminen.
Kristinoppi tunnustaa ja tuntee vain yhden Jumalan ja kaikille ihmisille yhden totuuden ja yhden pelastusmahdollisuuden, Epikteetos on tässä suhteessa yhtä "suvaitsematon": hänen on mahdoton ymmärtää ja hänestä on täydellisesti henkistä kehnoutta ja häpeämätöntä paatumusta, että kukaan millään oikeutuksella saattaa epäillä tai kieltää jumalan olemusta ja maailmaa järjellisen mielen tuloksena.
Uskontona on kristinoppi luonnollisesti voittanut stoan, sillä stoa ei tietenkään voinut kilpailla kristinopin kanssa, vaikkapa stoakin suuresti harrasti ihmisten yhteistuntoa ja esitti ihmisten yleistä veljeyttä yhden jumalallisen isän lapsina.
Näin stoalainen askartelee järjen perusteilla, tyytyen ajallisuuteen, josta seuraa itseensätyytyväisyys, mielinmääräinen menettely itseänsä kohtaan, vaikkapa itsemurhakin. Mutta tämän ohessa on ihmisen henkisestä puolesta huolehtiminen stoan tärkeitä ydinkohtia; stoa on luonut siveysopin, jonka vertaista ei ole missään muissa filosofisissa järjestelmissä ja jonka ainoastaan kristinoppi voittaa.
Taistelu oli ankara ja pitkällinen, mutta hänen uudet tunteensa voittivat vanhat. Ja jos ensimäiset kristityt olisivat olleet enemmän »tottumuksiensa orjia» vähemmän demokraatteja tuon usein väärinkäytetyn sanan puhtaimmassa ja jaloimmassa mielessä kuin he todella olivat, olisi kristinoppi tyrehtynyt alkuunsa.
Olihan hän kuullut »Karitsan» julistaneen sodan helvetin voimia ja pahoja henkiä vastaan jommoisina kristinoppi piti kaikkia pakanallisia jumalia ja siinä sodassa arveli hän ainakin voivansa olla »Karitsalle» hyödyllinen ja osaavansa auttaa Häntä paremmin kuin muut. Hän oli nimittäin vakuutettu, että hänen sielunsakin täytyi olla väkevämpi muiden marttyyrien sieluja.
Meidän ajan sivistys, jota kristinoppi jo on paljon jalostuttanut, ei tosin enää uhraa ennakolta mitään verta sodan julmalle jumalalle; mutta joka sunnuntai rukoilemme häntä kuitenkin vielä hartaasti kirkoissamme: "siunaa valtakunnan sotajoukkoa maalla ja merellä!" Ja kaikkinainen rukous on ainoastaan uhria lievennetyssä muodossa.
Nämät sanat liikuttivat kansaa, ja annettiin siis Ansgariukselle lupa saarnata kristinoppia Ruotsissa. Hän sai nyt monta kääntymään, rakensi kirkon Birkaan, holhosi köyhiä ja orpolapsia ja lunasti vankeja. Jonkun ajan perästä palasi hän Tanskaan ja Bremeniin, ja nyt tuli kristinoppi kovin laimin lyödyksi Ruotsissa, kun ei yksikään saarnaaja uskaltanut sinne lähteä.
Yhteys, luottamus ja rakkaus Jumalaan on stoalaisessa opissa vain ajatuksia ja päätelmiä eikä sitä sydämmellistä tuntemusta, mikä kristityllä on persoonalliseen Jumalaansa, eikä niin ollen ole stoalaisella jumalanpelkoa eikä Jumalan vihan tuntoa eikä sitä peloittavaa vakavuutta, jolla kristinoppi lopullisesti eroittaa iankaikkisesti onnelliset ja iankaikkisesti onnettomat.
Mutta piispa Simon tuli pian niin vihatuksi, että pakanat karkasivat hänen päällensä, tappoivat hänen apumiehensä ja ajoivat hänet itsensä pois valtakunnasta. Niin Ruotsinmaalta taas puuttui saarnaajia, ja silloin kristinoppi laiminlyötiin. Hergeir pysyi kuitenkin lujana uskossansa.