United States or Norway ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän katseli siitä muiden iloa. Ja koska hän oli pitkähkö mies, näki hän hyvin kaikki, mitä tuvassa tapahtui sen verran, mitä niin himmeässä valossa sopi nähdä. Hän näki Liisan ja ilmoittakaamme se tässä hän oli sitä varten tullutkin. Hän näki Liisan iloisena, soreana ja vikkelänä, nuorison keskellä. Jos se näkö häntä huvitti tai närkästytti, sitä ei hän sanonut. Hän ei sanonut mitään.
Mutta hän ei ole ilman vaikutusvoimaa puolueen aatelisen nuorison piirissä, ja hänessä on sitä ainetta, josta kabinetin korinttisia pylväitä suurella menestyksellä veistetään, kun aika tulee.
Niin no, eihän minun pitäisi puhua näistä tyhmistä koulurettelöistä kun ne ei sinua huvita ja kun ne koskevat vaan minua yksityisesti, mutta sen verran minulla kumminkin lienee lupa sanoa että surkeata se on huomata, että kun koettaa pitää hyvää kuria ja säilyttää nuorison sydämet puhtaina ajan turmeluksesta, niin sekä opettajat että oppilaat ja niiden vanhemmat liittäytyvät yhteen ja tekevät valituksia minua vastaan.
Mutta Korsholman pohjoispuolella ja länteenpäin aina "Salmeen" asti ulottui laidunhaka, jossa nuorison oli tapana leikkiä kesällä ja jossa koulupojat tekivät sotaisia hyökkäyksiä syyttömiä valleja vastaan. Saman toukokuun ensimmäisenä päivänä, jolloin valtiopäivämiesvaali toimitettiin aamupäivällä, oli suuri joukko kaupungin lapsia ja nuorisoa lähtenyt hakaan iltapäiväänsä viettämään.
Ollen liukaskäytöksinen, sulawalla, sointuwalla, melkein pilkallisella kokkapuheen=lahjalla warustettu, oli hän saanut semmoisen wallan nuorison yli, että hän oli ikäänkuin Unkarin Helluntai=kuningas heidän seassansa. Tämä kunnian kukkula ei ollut suinkaan pojalta itseltäänkään salassa, ja sen arwonsa nojalla tarjosi hän ujostelematta tehtailijan tyttärelle, Elsalle kätensä.
Vaikkapa lapsuuden liepeä viiri Otsallain väikkyi vielä, Nuorison seurassa karkelin niitul, Kunnaalla ruohosella; Nuorukaiset karkelit, Vilkkaat immet karkelit, Ja ilon pauhinasta metsä kaikui, Kuusisto synkeä kaikui.
Ylioppilaskunnan oli ensiksi aikomus panna toimeen juhla sille miehelle, joka omassa maassaan on ollut nousevan nuorison innostunut johtaja ja joka kirjoituksillaan on tavattoman syvästi vaikuttanut nykyisen sukupolven katsantotapaan. Se juhla olisi ollut jonkinmoinen kiitos niistä monista muista tuoreista aatteista, joita Björnson on meille antanut.
He kuuntelivat häntä sitä mieluummin, kun hän ei milloinkaan moittinut sitä, että he ottivat osaa nuorison tavallisiin huvituksiin, milloin pyhäpäivät soivat heille vapautta työstä. Vihdoin mentiin levolle tuvassa, jonka ulkopuolella tuuli vinkui raivosasti. Kaikki nukkuivat rauhallista ja sikeää unta. Laurikin nukkui rauhassa.
Virallisen osan päätyttä kokoontuivat jäljelle jääneet ravintolaan. Siellä istuttiin pitkien pöytien ääreen vasta laitettujen boolien ympärille. Juhlan jälkinäytelmä oli vielä jäljellä, puheet pitämättä nuorison omille johtajille, juhlatoimikunnalle, tovereille ym. Kaikki nämä puheet otettiin vastaan yhä yltyvin innoin ja yhä mieluisammin.
Keskikoulussa Pobedonostsev antoi vanhojen kielten säilyttää sen yksipuolisen etusijan, minkä D. Tolstoi kansanvalistusministerinä oli niille hankkinut. Koulunjohtajilta hän vaati abiturienteista salaista luonteenkuvausta, helpottaakseen poliisille opiskelevan nuorison valvontaa.