United States or Solomon Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sisäministeri Ivan Durnovo sai 27 p. lokak. 1895 eron, kun hänen vastustajiensa oli onnistunut todistaa hänen olleen osallisena entisen kulkulaitosministerin Krivosheinin varkauksissa. Seuraajaksi Pobedonostsev valitsi erään suurmaanomistuksen edustajan, Ivan Goremykinin, jonka ilmeinen juutalaisvihollisuus ja taantumukselliset vakaumukset suosittivat häntä sisäpolitiikan johtoon.
Ainoastaan pyhän synodin uusi yliprokuraattori, Pobedonostsev, hylkäsi jyrkimmällä tavalla ja kiihkoiselle kamariviisaalle ominaisella innolla aiotun kansaneduskunnan kokoonkutsumisen, uuden "jaaritteluklubin", niinkuin hän sanoi, joka vain oli tuottava Venäjälle hirvittävää onnettomuutta, niinkuin muka Länsi-Europan esimerkki osoitti.
Aina vuoden 1917 maaliskuuhun kreivitär Ignatievin salongilla oli vaikuttava asema kiihkokansallisen ja kirkollisen taantumuksen hyväksi. Pobedonostsev valitsi sisäministeriksi Katkovin hänelle suosittaman kreivi Dimitri Tolstoin, entisen, Loris-Melikovin kukistaman pyhän synodin yliprokuraattorin ja kansanvalistusministerin.
Mielipiteensä lausuttuaan kokous oli lykättävä toistaiseksi, kunnes hallitus toista istuntoa varten oli keksinyt yhtä tärkeän kysymyksen. Pobedonostsev piti tällaista raittiusparlamenttia yhtä naurettavana kuin vaarallisena ja sai, niinkuin aina, tsaarin hyväksymään mielipiteensä. Kreivi Ignatiev sai eronsa ja vetäytyi syvästi loukkautuneena yksityiselämään.
Sivistyneeseen, mutta herkkäuskoiseen venäläiseen yhteiskuntaluokkaan Pobedonostsev hänelle uskollisen sanomalehdistön välityksellä sekä valtiollisilla lentokirjasilla järjestelmällisesti levitti satua venäläisen stundismin ja Preussin sotaministeriön hautomien kauheiden valloitustuumien välisestä yhteydestä.
Ettei sitä leikkausta tehty, ilmenee varsinkin nyt perästäpäin valtakunnan ja kansan onnettomuutena, ja pääsyyllisenä siihen, ettei ajoissa ja ratkaisevasti astuttu valtiollisen uudistuksen tielle, astuu menneiden vaiheiden esityksestä Pobedonostsev, kahden keisarin neuvonantaja, Venäjän todellinen valtias lähes neljännesvuosisadan ajan.
Tokiossa pääsee se vakaumus valtaan, että Venäjä pitkittää keskusteluja vain täydentääksensä varustuksiansa maalla ja merellä. Viimeisen askelen saattaakseen Japanin hallituksen kärsivällisyyden loppumaan astuu Pobedonostsev. Hänen toimestaan määrätään 200,000 ruplaa valtiorahastosta oikeauskoisen tuomiokirkon rakentamiseksi Soulin, Korean pääkaupungin pääpaikalle.
Yleensä ei papilta paljoa vaadittu; ei häneltä kysytty siveellistä puhtautta, vaan, niinkuin muinais-Roomassa, jumalanpalvelusmenojen tarkkaa tuntemista ja tuskallisen pikkumaista noudattamista, sillä niissä oli salaperäinen voima. Tätä kantaa edusti johdonmukaisesti myöskin Pobedonostsev.
Loris-Melikovin valtiosääntöehdotuksen rauettua Pobedonostsev valitsi erään vakaumuksellisen slavofiilin sisäasiainministeriksi, nimittäin kreivi Nikolai Ignatievin, entisen Konstantinopolin-lähettilään.
Pobedonostsev otti eronsa, hallittuansa 24 vuotta Venäjää. Hänen sijaansa astui rahaministeri, kreivi Witte, länsimaisen mallin mukaan 6 p. marraskuuta perustetun ministerineuvoston puheenjohtaja, jonka valtapiiristä kuitenkin poistettiin hovi, sotajoukko, merisotalaitos ja ulkopolitiikka. Pietarin sotavoimien ylipäälliköksi tuli suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitsh.