United States or Cocos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siitä saatuna sanoma, ett' on wainoja wesillä, wieras meidän merellämme, jok' on pyhä, niin kuin peldo, kansan oma kynnettäwä, Ruhtinaamme rohkeambi, woiton halun waikutellen meri-miesten sydämissä, ilme andoi aiwoituksen, ett' on meri estettäwä wihollisen wallan alda, Suomen arwo ansaittuna pelastettawa pahasta.
Vanha Wallan pisti päänsä ovesta sisään, säikähtyneenä tästä inhoittavasta nauramisesta. "Ei mitään, matami Wahl! ajattelin vaan jotakin hauskaa, ja nyt aion lähteä oikein pitkälle kävelymatkalle..." "Ja kuinka on käynyt kanssanne, Juhl! tutkinnossa tänään? Pitäisihän minun ehkä sanoa perämieheksi..." Hän oli jo ovesta ulkona...
"'No, vanha Wallan! saatteko hyvin kaupaksi leivoksianne joulunpyhinä? sanoi hän. "'Jotakuinkin, mutta, herra luutnantti! Kiitos ja kunnia kysymästänne, sanoin minä... 'Ainahan niitä vähin menee... Niin kyllä, meneepä niinkin! "'Olkaa varoillanne, Wallan! sanoi hän Hän on aina niin leikkisä, tiedättekös. 'Nyt me tulemme tutkimaan teidän laskujanne. Te saatatte nuorison maantielle! sanotaan.
Ja Rejer nukkui joulunpyhinä! hän olisi kernaasti maannut kuorsaten koko vuorokauden läpeensä, etenkin kun Wallan tulvivassa ystävällisyydessään oli keksinyt lainata hänelle vanhan ruskean kaapunsa ohkasen peitteen lisäksi, jonka alla hän värisi ja tutisi kylmässä huoneessaan. Kanunamiehen punaseksi maalatussa siipipöydässä oli kylläkin levotonta päivällisillä.
Töintuskin sai Saara vedetyksi liituviivansa lasten leikkikalujen ympärille, jotka hän "todellakin sai antaa niille, jotka niitä tarvitsivat... Matami Wallan ei ainakaan voisi niitä käyttää!" sanottiin pistävästi.
Hän on hoitanut huonosti talouden, mutta nyt tässä täytyy järjestyksen muuttua, minä otan häneltä wallan pois ja pyöräytän hänet 'koukun taa'." Noin ajattelee miniä, josta helposti seuraa se, että kun anoppi antaa waikka hywiäkin ja oikeita neuwoja, näkee miniä jo tuossa anoppinsa pahuutta: hän wastaa kylmästi ja ylönkatseellisesti ja siitä syntyy useinkin sanakiista, joka tawallisesti päättyy suurimmalla mielenkatkeruudella ja kahdenpuolisella itkulla.
'No niin, te saatte olla hyvä poikaa kohtaan, Wallan! sillä jos hän jatkaa, niinkuin on alkanut, niin haukottelee hän kyllä itsensä perämiehen tutkinnon lävitse!... Vaan käsirahoista taitaa olla puute, sanoi hän; ja sen sanottuaan nauroi hän ja läksi." Wallan oli iloissaan siitä huomiosta, jota hänen hyyryläisensä oli herättänyt.
Ahtaaseen piiriin suljetut uskonnolliset käsitteet saiwat hänessä täydellisen yli=wallan ja hän tunsi olewansa kauheassa edeswastauksessa, jos ei hän pelastaisi poikansa sielua, wieroittamalla hänet pois tuosta synnillisestä ja turmiota tuottawasta työstä.
Paksu ja lyhyt sekä puujalkainen oli tämä "haubitsari," niinkuin ainakin Wallan kutsui häntä. Saara tuli kahvi ja molemmat voileivät lautasella.
Wallan hyppäsi heti seisalleen ja niiasi kerta toisensa perästä: "Sanokaa matami Juhl'ille, että minä olen maahan vajoamaisillani ihan maahan! ja että vanha matami Wahl kyllä muistaa häntä, istuessaan päivillä vasuineen kulmassa, ja että hän rukoilee Jumalan siunausta hänelle matkalla sekä kaikissakin elämän suhteissa!... Sanos muuta, että hän muisti vanhaa vaimoa... Kaikkityyni, sanoitte te?" kysyi hän äkkiä.