United States or Micronesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suo vapautta, valoa, Suo kunniata, suuruutta, Sä kaiken hyvän tuoja. Rukoile ruhtinaasi puolesta: Suojele, Herra armias, Valaise ruhtinaamme. Karkoita vaarat voimallas, Suo rauhass' olla saamme, Ett' aina laki, oikeus, Ja menestys ja siunaus Iloittais isänmaamme.
Juonet katkoi kavalitten, valon kansalle taas toi, Vapahana kiitostansa Suomen kansan kieli soi. Polun kansallemme raivas, jolle johti eksyneen: Valkeuteen polku viepi, viepi onneen, vapauteen! Kansat monet kiittää töitä jalon ruhtinaamme tään: Hartaammin kuin Suomen kansa kiitä hänt' ei yksikään,
RUOTUS: Ken olet tulija outo? Miksi tervehdit minua nimellä, jot' en omista? LOUHI: Terve Karjalan kuningas, terve Suomen suurivalta! RUOTUS: Oletko onneni lähetti vai enne lopun edellä? Kuka? Mistä? Puhu! LOUHI: Olen armahin ajatuksesi sydämmesi syövereistä: Terve Ruotsi ruhtinaamme, terve Karjalan kuningas! RUOTUS: Väinö on Karjalan kuningas. LOUHI: Huomenn' on käräjät kansan.
Siitä saatuna sanoma, ett' on wainoja wesillä, wieras meidän merellämme, jok' on pyhä, niin kuin peldo, kansan oma kynnettäwä, Ruhtinaamme rohkeambi, woiton halun waikutellen meri-miesten sydämissä, ilme andoi aiwoituksen, ett' on meri estettäwä wihollisen wallan alda, Suomen arwo ansaittuna pelastettawa pahasta.
Huomatkaa tämän opin verratoin leviäminen, joka ainoastaan on verrattava siihen nopeuteen, millä Israel erämaassa kävi Herran mannaan käsiksi! Nyt tiedän sen: tämä sukupolvi voi hukkua, sillä meidän omat ruhtinaamme taistelevat meitä vastaan: tuleva sukupolvi on nostava maan jälleen, sillä pelastus on tuleva heistä! KUNINGATAR. Ja se, joka ei voi seurata... KNOX. Se hukkuu!
Eipä ole ennen nähty Suruisella Suomenmaalla, Ett' olisi esivalta, Ruhtinaamme ruoan tuonut, Osoittanut orpoloillen; Tuolla mierolla menivät, Siellä eli ihmiseksi, Kuuli monta murausta, Paljon sanoja pahoja, Eikä ollut opetusta, Oli paha koiran koulu, Lavialla lauvaistessa. Eipä kuunnellut kuningas Orpoin itkua isoista, Huolta pienistä pitänyt.
Aleksander, jalo isä, Rehellinen ruhtinaamme, Katsoi pojan kaunihiksi, Päätä siivolla silitti, Tieusteli tohtoreita, Tuo'un pojan terveyttä.
Ruhtinaamme sanan voima on sen kasvun suojellut, Kansan työ ja itsetunto hedelmän on kantanut. Valistuksen juhlasoihtu koittaa kansallen, Torjuu mustat työt, kuin hallat, poistaa vääryyden. Kansa, niinkuin kallis aarre, kätköstänsä kohoaa; Siit' on riemu Ruhtinaalle, siitä Suomi kukoistaa. Hänpä armas valtioomme uuden elon loi, Korvilleen kun kansan äänen jälleen nousta soi.
Myötätunnolla seuraakin tätä hänen runoansa, joka alkuperäisenä kuuluu: Rakas Suuri Ruhtinaamme, Suomen wahwa suojelia! joka istut Istuimella wanha Waldikka kädessäs, niin kuin wielä wihertäwä palmu wuoren patsahalla! sadat kansat kiitoksella lausuwat sun laupiuttas, joka sytytät sydämet aina uhri-alttarina palamahan puuttumata joka jo, kuin auringoinen, puoli-päiwään ehtineenä, annat armos ja hywyydes wielä wuotaa Suomen päälle.
Työt jalot, suuret rajoja ei tunne, Vaikk' oman maan ja kansan kehdokseen Ne kaipaa muuten rientävät ne kunne Vaan tosi tarve etsii avukseen. Sen tunsi Ruhtinaamme kansoinensa, Kun Balkan-niemi kutsui avuksensa. Nyt kansa vieras läpi vaiheittensa Ain' ylistellen muistaa Valtiaan, Jok' ihmiskunnan voitoks uhriensa Kautt' osti orjuudesta Balkan-maan.